Sotaspektaakkelit ovat kelpo viihdettä, jonka korean kuoren & tyhjänpäiväisten juonien alla on usein piiloviesti. Viestin lähettää USA:n armeija.
Yhdysvaltojen asevoimien kytkyt viihdeteollisuuteen ovat mittavat. Asevoimat tukevat elokuvaprojekteja tarjoamalla kalustoa ja konsultaatiota, vastineeksi tuotantoyhtiön pitää ainoastaan hyväksyttää käsikirjoitus ja valmis elokuva armeijan viestintäosastolla. Jos lopputuote ei vastaa propagandatavoitteita, sitä korjataan, tai se jää julkaisematta.
Elokuvien rinnalle asevoimien viestintäpalettiin ja -budjettiin on raivannut tiensä kovaa vauhtia kasvava peliteollisuus. Uuden Medal of Honor -sotapelin kehitystyöhön osallistui muun muassa erikoisjoukkojen sotilaita, ja työryhmä kutsuttiin helikoptereiden ja muiden sotilasajoneuvojen ohjaamoihin.
Samalla Pentagon hyväksyi kuvan, jonka peli maalaa Afganistanin konfliktista. Demokratiaa ei turvata koulutuksen ja valistuksen vaan väkivallan avulla.
Vuoden 2002 Afganistaniin sijoittuva peli onkin sotapornoa kauneimmillaan. Fog of War eli sodan kaoottisuuden luoma epävarmuus ei peliin luikertele, hyvät ovat hyviä ja pahat tosi pahoja. Paitsi moninpelissä, joka aiheuttikin päänvaivaa PR-sotilaille.
Pelin julkaisija EA lupaa realismia.
”Tätä lähemmäksi sotatilannetta et voi päästä”, tuotepäällikkö Kevin O’Leary hehkui medialle. Tästä innostuneena ostan itselleni pussillisen karamelleja ja sukellan Afganistanin konfliktin sydämeen.
Räiskintä rauniokaupungeissa on mukavaa ja suoraviivaista, kaikkia vastaan tulevia saa ja pitääkin ampua. Siviilit eivät haittaa toimintaa, vaikka todellisuudessa suurin osa sodan uhreista on nimenomaan siviilejä.
Lokakuussa Maanpuolustuskorkeakoulun Arvot maanpuolustuksessa -seminaarissa puhunut virolaiskirurgi oli juuri työskennellyt brittitukikohdan sairaalassa Helmandissa, Etelä-Afganistanissa. Hänen mukaansa noin 75 prosenttia hoidetuista potilaista oli siviilejä.
Rapistelen lisää karkkeja pussista.
Päästelen myös konekiväärillä maastoauton kyydistä. En röykkyytykseltä juurikaan näe mitään, kunhan ammun. Demokratian ja tyttökoulujen rakentaminen ovat sivurooleissa, kun kahlaan terroristien raadoissa läpi hajalle ammutun maan.
Välillä myös lennän Apache AH-64 -taisteluhelikopterilla. Se tuo elävästi mieleeni WikiLeaksin julkistaman Collateral Murder -videon, jossa Apache-miehistö ampuu Reutersin toimittajia ja sivullisia Irakissa.
Mieleen palaa samoin WikiLeaksin julkaisema asiakirja, joka kuvaa tilannetta, jossa sotilastukikohdan lakimies antaa helikopterin miehistölle luvan tulittaa antautumista yrittävän irakilaiskaksikon.
”Ilma-alukselle ei voi antautua”, lakimies totesi. Minun ei tarvitse kysellä lakimiesten lupia, ammun kaikkea ja syön karkkia.
Pelissä törmään myös mediassa kauhisteltuihin terroristien IED-räjähteisiin. Nämä ”improvisoidut räjähteet” ja tienvarsipommit ovatkin minulle ennestään tuttuja.
Harjoittelin niiden kasaamista ja käyttöä pioneerijoukoissa 15 vuotta sitten Karjalan prikaatissa, Vekaranjärvellä. Samoin harjoittelin jalkaväkimiinojen improvisointia käsillä olevista materiaaleista sekä ajoneuvojen ja tavaroiden ansoittamista. Terrorismin välineiksi nuokin nykyään lasketaan.
Medal of Honorin julkaisemisen ongelmaksi muodostui verkkomoninpeli, joka on nykyisellään ehdoton minimivaatimus peliltä kuin peliltä. Moninpelissä osan pelaajista täytyy tietysti pelata vastustajaa eli talibaneja.
Tämä vaihtoehto ei kuitenkaan mennyt läpi sellaisenaan armeijan sensoreilta. Ajatus siitä, että amerikkalaiset vesselit pelaisivat ”talibaneina” jenkkiarmeijaa vastaan ei vastaa armeijan viestinnällisiä tavoitteita.
”Meidän huolenamme on se, että tämä on parhaillaan jatkuva konflikti. Meidän pojat ja tyttäret kuolevat Talibanin käsissä”, selitti Yhdysvaltojen armeijan PR-osaston Kenneth Hawes.
Pentagonin, veteraanijärjestöjen sekä USA:n, Kanadan ja Britannian puolustusministeriöiden painostuksesta vastustajien nimi vaihdettiin. Opposing Force -kiertoilmauksella nimetty joukkio muistuttaa kuitenkin ulkoisesti stereotyyppistä käsitystä talibaneista.
Yksinpelissä sankarit kyllä puhuvat ihan reilusti talibaneista, mutta rajansa propagandallakin.
Medal of Honor. Electronic Arts 2010. PC, Playstation 3 ja Xbox 360.
Jari Tamminen
