Pitkän ja pimeän talven jälkeen elimistön vitamiinivarastotkin alkavat olla vähissä. Elinvoimaa pitäisi ropauttaa kroppaan, mutta kaupassa kituuttavat, maalismasennuksesta kärsivät teneriffantomaatit eivät juuri houkuttele.
Talvimasennuksen vähitellen hälvetessä tahtoo kevätväsymys jo pukata päälle kovaa kyytiä. Pitkän ja pimeän talven jälkeen elimistön vitamiinivarastotkin alkavat olla vähissä. Elinvoimaa pitäisi ropauttaa kroppaan, mutta kaupassa kituuttavat, maalismasennuksesta kärsivät teneriffantomaatit eivät juuri houkuttele. Tällöin on tartuttava tuumasta toimeen ja pistettävä kiireesti itua elämään!
Idättäminen on innostavaa puuhaa, jonka tuloksena salskea sato palkitsee kylväjänsä mukavin makuelämyksin. Näppäriä idätettäviä ovat esimerkiksi mungpapu, vihreä linssi ja itujen kuninkaaksi tituleerattu sinimailanen. Vitamiineja vilisevä sinimailanen sisältää myös tärkeimpiä kivennäisaineita sekä hyvälaatuista valkuaista. Mailasen toinen nimi, alfalfa, merkitseekin osuvasti ”kaiken ravinnon isää”.
Idätys onnistuu kätevästi vaikkapa isossa lasipurkissa, jonka suun ympärille laitetaan kuminauhalla kiinni harsokangas. Siemeniä, papuja tai linssejä liotetaan ensin purkissa yön yli, jotta itäminen saadaan käynnistettyä.. Aamupuhteeksi liotusvesi kaadetaan pois ja itupurkki nakataan ylössuin (tai oikeaoppisemmin: 40 asteen kulmaan) astiankuivauskaappiin. Idunalkuja huuhdotaan viileällä vedellä muutaman kerran päivässä, jotta vitamiinirikas apaja pysyy kosteana. Neljän päivän päästä pääsee jo nauttimaan muutaman sentin pituisiksi kasvaneesta saaliista.
Idut maistuvat mainioilta salaateissa, leivän päällä tai ihan sellaisenaan naposteltuina. Niitä voi tietenkin nakata myös erilaisten pataruokien sekaan, vaikka kuumennettaessa itujen ravintoarvo tosin laskee huomattavasti.
Mikäli elämänrytmin epäsäännöllisyys estää itujen kasvattamisen ilot (vaatiihan idätys melko säännöllistä huuhtomista ja muutenkin hellää huolenpitoa), kannattaa kokeilla vihanneskrassin versottamista.
Pienet pippurinmakuiset krassinsiemenet kylvetään tavallisesti ohuen multakerroksen päälle, mutta vallan mainiosti krassiveitikka pärjää kostutetulla talouspaperillakin. Kylvöstä kastellaan pari kertaa päivässä, ja jo muutaman vuorokauden kuluttua runsaasti c-vitamiinia sisältävä sato odottaa korjaajaansa.
Ja jos kastelu toisinaan unohtuu ja kylvös ehtii kuivettua, ei kyseessä ole maailmanloppu – vihanneskrassit saa todennäköisesti vielä elvytettyä kunnon lorauksella kraanavettä.
elämänsä kunnossa
Elintasosairauksien yleistyessä sekä itujen että monien muidenkin terveyttä edistävien ”täsmäruokien” suosio kasvaa huimaa vauhtia. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan parisen tuhatta ”pelkästään” elävällä ravinnolla elelevää ihmistä.
Elävä ravinto on tuorekasvisruokaa, johon itujen ja versojen lisäksi kuuluvat kaikenlaiset kasvikset, pähkinät, hedelmät, marjat, siemenet, viljat ja merilevät. Ateriat valmistetaan kuumentamatta, jolloin ravintoaineet eivät tuhoudu, vaan elimistö pystyy käyttämään ne tehokkaasti hyväkseen.
Birgit Bäckmanille, 62, ei liha ole koskaan oikein maistunut. Helsinkiläinen sihteeri on ollut 12 vuotta kasvissyöjä, aluksi eettisistä mutta sittemmin myös terveydellisistä syistä. Nykyään hän syö lähes pelkästään elävää ravintoa.
”Parasta elävässä ravinnossa on se, ettei siitä tule koskaan raskas olo ja mielikin pysyy virkeänä”, eittämättä pirteän oloinen nainen perustelee.
Birgitille elävän ravinnon elämäntapa merkitsee terveyden ylläpitämisen ja kasvissapuskan lisäksi myös positiivista elämänasennetta ja liikuntaa.
”Terveessä elämässä hyvä mieli on vähintään yhtä tärkeä asia kuin oikea ravinto”, hän tähdentää.
Meditoimista ja uintia harrastavan Bäckmanin mielinaposteltavaa ovat auringonkukanversot, joita hänen 17-vuotias koiransakin kuulemma palavasti rakastaa.
gazpacho birgitin tapaan
5–6 tomaattia
5 sentin pala kurkkua
yksi punainen paprika
sipuli
valkosipulia maun mukaan
yksi avocado
1 dl hapankaalia
hapankaalin lientä
soijakastiketta tai merisuolaa
Kaikki ainekset pilkotaan ja sekoitetaan sitten tehosekoittimessa. Keitto maustetaan merisuolalla tai soijakastikkeella ja nautitaan hyvillä mielin. Gazpachon pinnalle voi ripotella koristeeksi vihanneskrassia tai auringonkukanversoja, jos niin mielii.
Johanna Koskinen
