Game of Thrones on fantasiaksi naamioitu televisiosarja politiikasta & valtapeleistä.
Game of Thrones esittelee katsojille maailman, joka on tutun-?oloinen historian kirjoista sekä erityisesti fantasiakirjallisuudesta. Keskiaikaa mukaileva umpisovinistinen yhteiskunta alistaa ja esineellistää naisia ja ihmishenki on halpaa.
Fantasia-genren helmasynti on se, että hyvät tuppaavat olemaan tosi hyviä ja pahat tosi pahoja. Myös J. R. R. Tolkien, alan pioneeri, sortui mustavalkoiseen asetelmaan, jossa vastustaja edustaa pahuutta ja sankarit puolestaan pyyteetöntä hyvää.
George R. R. Martinin A Song of Ice and Fire -kirjasarja, jonka ensimmäiseen osaan Game of Thrones perustuu, on irtiotto konventiosta. Kirjojen massiivinen henkilögalleria muodostuu inhimillisistä henkilöistä, joiden motiiveja tuodaan esille mittavasti.
Toki osa porukasta on verenhimoisia paskiaisia, mutta heidänkin toimiensa takana on usein ymmärrettävät joskaan ei hyväksyttävät perusteet.
Valtapelien yhtäläisyydet päivänpolitiikan kanssa ovat mittavia. Asetelma, jossa kuningas roikkuu vallassaan ja nousukkaat pyrkivät tämän pallille, ei poikkea ihan hirveästi viime vuosina nähdyistä sisäpoliittisista väännöistä.
Yhdysvaltain voimapolitiikka strategisesti tärkeiden ja öljyrikkaiden alueiden hallinnasta ei poikkea George Martinin luoman feodaaliyhteiskunnan vallanjakoperusteista.
Itse asiassa Martinin keskeinen tavoite tuntuu olevan voimapolitiikan voimattomuuden osoittaminen. Se, mitä ei valloiteta ja hallita väkivalloin ja miekoin, saattaa olla tavoitettavissa älyä käyttämällä.
HBO:n sarjat tunnetaan siitä, että niissä ei häpeillä näyttää väkivaltaa ja paljasta pintaa. Game of Thrones ei muodosta poikkeusta tässä suhteessa.
Sotatantereella miekat kalskahtelevat ja päät putoavat. Väkivallan vastapainoiksi rietastellaan, ja kamerat tallettavat tämän kaiken ahnaasti. Yksi tabu, jota työryhmä ei ole häpeillyt rikkoa, on miehinen täysalastomuus. Tavallisestihan tuo ilo on televisiossa varattu ainoastaan naisnäyttelijöille.
Martinin kirjoissa seksi esiintyy monissa muodoissa, joista toiset on tarkoitettu viihdyttäviksi mutta osa häiritseviksi. Nämä häiritsevät elementit on sarjassa siirretty hieman taustalle – tämä tosin sillä varauksella, että katsoja ei koe prostituoitujen asemaa ongelmalliseksi.
Sarjan käsikirjoittajat eivät ilmeisesti koe.
Raiskaukset ovat kuitenkin tabu, jota sarjassa on vältelty. Seksuaalinen väkivalta on ollut ja on edelleen yksi keskeinen elementti sodankäynnissä, eikä se ole jäänyt Martinilta huomaamatta.
Kirjoissa raiskauksia ei esitetä mahdollisuuksina marssittaa yleisön eteen tissejä, ne ovat väkivaltaisten miesten väkivaltaisia tekoja. Tämä ei ole yhtä mediaseksikästä kuin kohtaukset, joita Game of Thrones -sarjassa katsojille tarjoillaan.
Linjanvedon takana on varmasti tieto siitä, että seksi ja herkuttelu prostituutiolla myy – seksuaalinen väkivalta ei niinkään.
Tv-sarjan heikkous on sen suppeus, yli 700-sivuinen järkäle on typistetty lyhyehköksi 10-osaiseksi tuotantokaudeksi. Rankalla kädellä tehty tiivistäminen on johtanut siihen, että sarja on lähinnä kuvaus tapahtumista, ei henkilöistä. Samalla on menetetty se, mikä nosti alkuteokset genren keskitason yläpuolelle.
Mutta ei sarja ole vailla saavutuksia. Se onnistuu hienosti sovittamaan fantasiakirjallisuuden filmille, teos häviää lähinnä ainoastaan Peter Jacksonin Sormusten herralle.
Game of Thrones alkoi Yle TV2:lla 12.1. Jaksot näkyvät Yle Areenassa kahden viikon ajan tv-esityksestä. Ensimmäinen tuotantokausi ilmestyy blu-ray- & dvd-bokseina maaliskuussa.
Jari Tamminen
