Arvostelussa Mato Valtosen kirja Rakkaani alkoholi.

Alkoholi on asia, johon näillä leveysasteilla on vaikea suhtautua välinpitämättömästi tai neutraalisti. Päätyipä sitten raittiuteen tai alkoholinkäyttöön, valinta on aina jotenkin latautunut.

Tunteita tulvillaan on myös Mato Valtosen kirja Rakkaani alkoholi, joka oikeastaan on pitkän kirjeen muotoon kirjoitettu alkoholielämäkerta. Suhde nautintoaineeseen alkoi teini-ikäisenä ja kukoisti kiivaina muusikkovuosina, mutta on sittemmin seestynyt, jopa täydelliseen taukoon asti.

Omakohtaisten muistojen ohella pohditaan suomalaisten alkoholiasenteita ja mietitään muun muassa tyrkyttämisen filosofiaa. Kirjoittaja ihmettelee, miksi lasit aina pidetään täynnä, mutta ruokaa illan isäntä ei lapa lautaselle koko ajan lisää. Entä mistä kertoo kovan viinapään ihailu?

Kirja koostuu lyhyistä jutuista, joissa läppä lentää letkeästi. Huumoria riittää kosteiden keikka- ja kiertuesekoilujen raporteissa, mutta tummempia sävyjäkin kokemuksissa on. Viina on tanssittanut turhan kiivaasti useita Valtosen kavereita. Monet jopa hautaan asti.

Rakkaani alkoholi on aiheensa kaltainen kirja: annostelun kanssa sietää olla tarkkana. Teos viihdyttää maltillisesti maisteltuna, mutta liian isoina kerta-annoksina jättää vähän väsähtäneen jälkimaun.

Mato Valtonen: Rakkaani alkoholi. Tammi 2011. 191 s. Kolme tähteä.

Marjo Jääskö