Media on kritisoinut Occupy-liikettä selkeiden vaatimusten puutteesta paljon. En väitä että leirin jokapäiväisessä elämässä kellään olisi selkeää kuvaa liikkeen poliittisesta päämäärästä – tai oikeammin, että olisi helppoa löytää kolme ihmistä, joilla on sama selkeä kuva liikkeen poliittisesta päämäärästä. Mutta jotakin on muuttunut sadassa päivässä, ja se on tapa, jolla taloudesta ja demokratiasta Britanniassa puhutaan.
Finanssimaailman ytimessä, Lontoon Cityssä, on lokakuun viidennestätoista asti nököttänyt satakunta telttaa. St. Paulin katedraalin edustalla sijaitseva telttakylä on yksi Occupy Lontoon neljästä leiristä.
Keskiviikkona 18. tammikuuta lontoolainen tuomioistuin määräsi, että katedraalin edustalta telttaleiri voidaan häätää – ratkaisu, joka ei sinänsä yllättänyt ketään. Valtaajat, joiksi lasken itsenikin, perustelimme että teltoista aiheutuva haitta on pienempi kuin se vääryys, jota liike vastustaa. Tuomarin vaakakupissa painoivat kuitenkin enemmän lähiseudun liikkeenharjoittajien huolet asiakkaiden vähenemisestä ja väitetty rikollisuuden lisääntyminen.
Media on kritisoinut Occupy-liikettä selkeiden vaatimusten puutteesta paljon. En väitä että leirin jokapäiväisessä elämässä kellään olisi selkeää kuvaa liikkeen poliittisesta päämäärästä – tai oikeammin, että olisi helppoa löytää kolme ihmistä, joilla on sama selkeä kuva liikkeen poliittisesta päämäärästä. Mutta jotakin on muuttunut sadassa päivässä, ja se on tapa, jolla taloudesta ja demokratiasta tässä maassa puhutaan.
Pääministeri Cameron antoi hiljattain lausunnon, jossa peräänkuulutti ”moraalista kapitalismia.” Konkreettisemmalla tasolla liikkui liberaalidemokraattien johtaja Nick Clegg, joka visioi mallia, joka kasvattaisi työntekijöiden osuutta yhtiöiden omistuksessa. Pisimmälle kuitenkin menee Financial Times. Lehti on hiljattain julkaissut juttusarjaa otsikolla ”Capitalism in crisis”. ”Näin säästötoimien aikana kuilu 1 ja 99 prosentin välillä kyseenalaistaa markkinoiden legitimiteetin”, kirjoittaa Philip Stephens (FT 19.1.2012).
Se, että yksi maailman johtavia talouslehtiä käyttää Occupyn terminologiaa, ei ole pieni saavutus. Mietin toisinaan itsekin, pitäisikö vaikuttaa selkeämmin vaikkapa Tobinin veron puolesta, väitän kuitenkin että kieli on vahvempi ase kuin pienet askelet politiikanteon saralla. Ja keskustelun käymisen kannalta ei ole olennaista, missä sijaitsemme, niin kauan kun herätämme huomiota ja ärsytämme Cityä hallitsevaa korporaatiota.
Jos teltat eivät saa jäädä, on liikkeen etsittävä uusia kanavia ja ilmenemismuotoja, kuten Noam Chomsky on kehottanut. Yhdysvalloissa valtaukset ovat jo levinneet lähiöihin.
Fifin Lontoon-kirjeenvaihtaja opiskelee kehitysmaatutkimusta & kansantaloustiedettä & on vakavissaan kiinnostunut maailmanparantamisesta.
Fanny Malinen
