Taas kerran on todettava, että Tilastokeskus vastaa tämän maan keskiarvoltaan rankimman materiaalin julkaisemisesta.
Taas kerran on todettava, että Tilastokeskus vastaa tämän maan keskiarvoltaan rankimman materiaalin julkaisemisesta. Tämäkin palsta saisi yllättävää ärhäkkyyttä, mikäli nämä tekstit korvattaisiin Tilastokeskuksen lehden eli Hyvinvointikatsauksen parhailla paloilla.
Tällä kertaa kyse ei ole kuitenkaan Hyvinvointikatsauksesta, joka nimestään huolimatta usein esittelee tilastoja pahoinvoinnin ilmenemismuodoista maassamme, vaan Tilastokeskuksen Eduskuntavaalit 2003 -nettisivuilla julkaistusta katsauksesta äänioikeutettujen, ehdokkaiden ja valituksi tulleiden taustoihin.
Ennen kyseiseen esitykseen törmäämistä olinkin jo ehtinyt tehdä omaa niin sanottua analyysiä vaalien tuloksesta. Ihmettelin muun muassa sitä, että Helsingin vaalipiirissä vielä kampanjoinnin aikana hyvin monen ehdokkaan puheissa korostuneet sloganit kaupungin talouden ja peruspalvelujen turvaamisesta sekä lapsiperheiden aseman parantamisesta eivät sitten itse vaaleissa olleetkaan rautaa. Läpi mentiin sen sijaan esimerkiksi vaatimalla kansanedustajille kellokortteja tai viittaamalla epämääräisesti kettuihin.
Tilastokeskuksen julkaisemasta Pekka Myrskylän artikkelista selviävä totuus on kuitenkin vielä karumpi. Katsauksen havainnot voisi tiivistää toteamalla, että suomalaiset äänestävät mielellään itseään paremmassa asemassa olevaa rikkaampaa ja koulutetumpaa henkilöä.
Nyt eduskuntaan valittujen kansanedustajien keskimääräiset vuositulot olivat viime verotuksessa 75 505 euroa, kun taas äänioikeutettujen tulot olivat keskimäärin 19 700 euroa vuodessa. Hyvätuloisten menestys ei ole silkkaa sattumaa, sillä ehdokkaiden keskimääräiset vuositulot olivat 34 157 euroa, eli alle puolet valituiksi tulleiden tuloista. Valituista peräti 95 prosenttia ansaitsi vuodessa yli 32 000, kun taas äänioikeutetuista vain 19 prosenttia tienaa kyseisen summan tai enemmän.
Äänioikeutetuista työssäkäyviä on vain 54 prosenttia, kun eduskuntaan valittujen joukossa työllisten osuus oli peräti 96 prosenttia. Työttömiä ei kuitenkaan valittu yhtäkään, siitä huolimatta että ehdokkaista työttömiä oli kahdeksan prosenttia. Ylempi korkeakoulututkinto on 63 prosentilla valituista, kun ehdokkaista 36 prosentilla ja äänioikeutetuista vain 11 prosentilla on vastaava koulutus.
Edellä mainittujen asioiden lisäksi peräti puolet valituista elää parisuhteessa ilman lapsia. Monilla heistä on toki biologisia lapsia, mutta koska valittujen keski-ikä asettuu hyvin lähelle 50:tä vuotta, niin lapset ovat ehtineet jo poistua maisemista.
Kansanedustajien keski-iän kohoaminen lienee ymmärrettävää maan kansalaisten keski-iän noustessa, mutta hyvätuloisten hurjaa menestystä on sitten vaikeampi selittää. Olisikohan kyseessä yksinkertaisesti paljon puhuttu rahan voima?
Mattias Erkkilä, mattiase@suomi24.fi
