Katastrofin murjoma maa on ikuisessa velkakierteessä.
Kansainvälinen valuuttarahasto myönsi 14. tammikuuta sadan miljoonan Yhdysvaltain dollarin (noin 70 miljoonan euron) lainan Haitille. Summa ei silti ehkä johdakaan maanjäristyksen seurausten lievitykseen.
45 prosenttia Haitin nykyisestä valtionvelasta on peräisin François ”Papa Doc” Duvalierien puuhista. Vuonna 1957 presidentiksi nousseen Duvalierin 28 vallan vuoden aikana 60 000 haitilaista katosi.
Duvalierit pettivät valtavia summia ulkomaalaisilta lainanantajilta. Silti Yhdysvaltain hallitus lainasi heille miljoonia välikäsien kautta. Amerikkalaisten yritysten kanssa solmittiin niille tuottoisia sopimuksia, joita maksettiin saaduilla lainoilla, mutta läpimädät projektit jäivät kesken: Haitiin ilmestyi puolivalmiiden ja hylättyjen koulujen, keskeneräisten sairaaloiden ja teiden alakuloisia seutuja. Kun isäänsä hallitsijaksi seurannut Jean-Claude Duvalier aikanaan pakeni maasta, hänen arvioitiin vieneen mukanaan 900 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria.
Inter-American Development Bank, Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto IMF sekä Ranskan ja Yhdysvaltain hallitukset – velkojat – eivät kiellä Haitin nykyisten velkojen mitätöimisen pakottavia perusteita. Viime vuonna veloista mitätöitiin kaksi kolmasosaa eli 1,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mutta jäljelle jäi 890 miljoonaa. Yksin Maailmanpankki perii Haitilta 1,6 miljoonaa dollaria kuukausittain. Se on huomattava summa läntisen pallonpuoliskon köyhimmälle maalle.
Ennen maanjäristystä Haitin työttömyysaste oli noin 75 prosenttia. CIA:n World Factbookin mukaan 80 prosenttia väestöstä eli köyhyysrajan alla, 54 prosenttia äärimmäisessä köyhyydessä ja kolmasosa lapsista syntyi alipainoisina jo ennen maanjäristystä.
Maa on noudattanut Kansainvälisen valuuttarahaston ”menestysreseptiksi” nimeämää toimenpidemallia, johon kuuluvat IMF:n rakennesopeutusohjelmat. Niillä purettiin kaikki säännöstely. Ohjelmien noudattaminen oli lainansaannin ehtona.
Talousohjelma johti maaseudun köyhtymiseen ja kaupunkien slummien kasvuun. Alkuaan maatalouden omavaraisuudessa elänyt viljava maa on muuttunut täydellisesti tuonnista riippuvaiseksi.
YK:n ja Yhdysvaltojen uusi ohjelma, Hope II, jatkaa jo vuodesta 2006 toteutettuja toimia, jotka rikkaiden maiden nojatuoleissa näyttävät hyviltä. Haitilaisille, erityisesti maataloudelle ja vaatevalmistamoille, taataan yhdeksän vuoden veroton pääsy Amerikan markkinoille. Työntekijän todellisuudessa asia näyttäytyy toisin. Palkat riittävät tuskin hengissä pysymiseen, ja ruoan hinnat karkaavat käsistä. Työolosuhteet ovat vaaralliset ja likaiset eikä vessoihin pääse maksutta. Pahoinpitelyt ovat yleisiä.
Nyt myöntäessään uuden lainan Haitille IMF toteuttaa samaa politiikkaa kuin ennen maanjäristystä. Uusi laina näyttää päältä katsoen hyvältä, tarvitseehan maa kiireesti käteisvaroja. Maalla on kuitenkin ennestään valuuttarahastolle 165 miljoonan dollarin velka, jota ei ole suostuttu mitätöimään.
Uuteen lainaan sisältyy uusliberaalisia ehtoja, kuten sähkön hinnan nostot ja julkisen sektorin palkkojen jäädyttäminen. Juuri tämänkaltaisten ehtojen johdosta Haiti kärsii edelleen menneisyyden taloudenpidon seurauksista. Järjestöt huomauttavat lisäksi, että uudella velalla IMF rikkoo omia määräyksiään, joiden mukaan Haitille ei tule lainata lisää, sillä osittaisen velkojen mitätöinnin jälkeenkin maan velkarasite pysyy korkeana. 19. tammikuuta julkisten velkojien yhteistyöelin Pariisin klubi, johon Suomikin kuuluu, kannusti kaikkia kahdenvälisten lainojen antajia mitätöimään saatavansa.
_______________
Velkakierteen historia
Ranska sai haltuunsa nykyisin Haitiksi kutsutun kolmanneksen Hispaniolan saaresta vuonna 1697. Sinne perustettiin afrikkalaisten orjien työhön perustuvia sokeri- ja kahviplantaaseja. Surkeiden elinolojen johdosta orjat kuolivat keskimäärin 21-vuotiaina. Kurjuus johti orjien kapinaan ja itsenäisyysjulistukseen 1804.
Ranska vaati Haitilta 150 miljoonan kultafrangin korvaukset. Samoihin aikoihin Ranska myi Yhdysvalloille vain 80 miljoonan kultafrangin hintaan Louisianan, joka tuolloin kattoi huomattavasti nykyistä osavaltiota isomman maa-alueen. Se ulottui Mississipiltä Kalliovuorille ja kattoi viidenneksen Yhdysvaltojen nykypinta-alasta.
Ainoana entisenä orjamaana Haitin odotettiin maksavan vapaudestaan muiden maiden hallituksille. Niinpä vuonna 1900 se käytti 80 prosenttia budjetistaan maksuihin, joihin se tarvitsi uutta lainaa. Vuonna 1947 korvaukset saatiin maksettua korkoineen, mutta velanmaksu-urakka jätti jälkeensä kerjäläisiä, korruptiota ja resurssien puutteen – kehityksen syöksykierteen.
Vuonna 1957 presidentiksi nousi François Duvalier, joka käytti muun muassa raiskauksia ja kidutusta pönkittäessään valtaansa.
Vuonna 1967 amerikkalaisomisteiset, Dominikaanisessa tasavallassa sijaitsevat plantaasit tilasivat työvoimaksi 20 000 haitilaista suorilla maksuilla Papa Docille. Vuonna 1972 hänen ministeripoikansa möi haitilaisten verta amerikkalaisiin sairaaloihin kolmen dollarin litrahintaan.
_______________
Olli-Pekka Haavisto
