Fat Beat Sound System koostuu vanhan liiton miehistä.
Fat Beat Sound System koostuu vanhan liiton miehistä. Dj Bunuel, Jarmo Saari, Jukkis Kiviniemi, Hepa Halme ja Abdissa Assefa muodostavat ydinryhmän, jonka monipuolisessa historiassa on linkkejä Maukka Perusjätkän ja Tuomari Nurmion lisäksi Giant Robotiin, Nuspirit Helsinkiin ja Hearthilliin.
Kokemuksen tuomalla asenteella on varaa ottaa hissukseen. Yhtye pistettiin kasaan vuonna 1996 ja on keikkaillut tasaisesti siitä lähtien. Esikoisalbumi Fala Fala antoi silti odottaa itseään marraskuuhun 2004.
Bunuelin mielestä lunki tyyli johtuu kokonaan muusikoiden asennoitumisesta bändiin. ”Täysi musiikillinen vapaus on yhtyeen lähtökohta ja rakkaus lajiin. Tästä yhtyeestä on muodostunut emälaiva jäsenilleen, iso sohva.”
Hepa Halme huomauttaa, että kyseessä on oikea-aikaisuus, nyt vain oli oikea aika tehdä albumi. Halme uskoo seuraavan levyn ilmestyvän melko nopeasti esikoisen jälkeen. Esikoinen nimittäin koostuu lähes kokonaan vanhasta materiaalista, ja uuttakin materiaalia pukkaa.
Musiikillisesti bändin maailmanmusiikin, jazzin, funkin, elektonican, big beatin ja ties minkä sekoitusta voisi nimittää world beatiksi. Kiviniemi kuvaa tuotosta primitiiviseksi ja aisteihin vetoavaksi musiikiksi, jota tosin ajoittain on virheellisesti väitetty jumitukseksi.
”Vaikka se saattaa vaikuttaa äkkiseltään yksinkertaiselta, tapahtuu pinnan alla jotain koko ajan.”
”Tämä meidän aikamme on kiitollista aikaa muusikolle, koska ihmiset kuulevat kaikenlaisia ääniä kaiken aikaa. Kun telkkarimainoksessa kuuluu drum’n’bassia, se avaa myös musiikin tekijälle uusia mahdollisuuksia”, Bunuel toteaa.
Näinä syömishäiriöiden aikoina harvemmin tuuletetaan läskiyttä. Bunuel ilmoittaa, että ryhmän läskiys on lähinnä henkistä, riukukin voi halutessaan olla läski. ”Meidän läskiyttä kuvaa aika hyvin se, että levynjulkaisubileet pidetään pari kuukautta levyn julkaisun jälkeen. Sellaista henkistä lihavuutta, että välillä voi vain katsoa vierestä, mitä muut tekevät.”
”Läski on pahasti pannassa. Sen kun katsot noita kevyttuotteita, joiden ympärille kaikki teollisuus on rakennettu”, toteaa Halme eikä tarkoita ainoastaan elintarviketeollisuutta. ”Mitä on kinkku ilman läskiä? Onhan niitä kevytkinkkujakin, mutta kuka sellaista haluaa?”
Määritelmällisesti vaikeaa on myös kaupunkitaide. Haastateltavien näkemykset siitä olivat varsin vahvoja. Esimerkiksi graffitit kuuluvat ehdottomasti kaupunkiin, töhryt eivät, toteaa Jukkis Kiviniemi.
Halme siteeraa Pekka Sauria, joka vastasi graffiteista kysyttäessä: Menkää tuonne varikolle katsomaan naarmutettuja raitiovaunun ikkunoita. ”Eihän ne ole mitään graffiteja, pelkkää ilkivaltaa. Ei pitäis sotkea käsitteitä tuolla tavalla, otetaan taide taiteena ja ilkivalta ilkivaltana.”
”Samalla periaatteella kaikki arkkitehdit ja arkkitehtiopiskelijat pitäisi pidättää välittömästi, koska nykyään tehdään sen verran paljon rumia rakennuksia” Kiviniemi täydentää.
Kaupunkikuvasta ja -suunnittelusta päädytään uuden musiikkitalon kimppuun. Bunuel murehtii korkeintaan Makasiinirakennusten puolesta, toiminnassa ei hänen mielestään ole enää jäljellä juurikaan mitään säästämisen arvoista. ”Sen toiminnan, mitä siellä nykyään järjestetään, voisi ihan yhtä hyvin järjestää vaikka tien toisella puolella, Forumissa.”
Kiviniemi huomauttaa, että Fat Beat voisi hyvinkin sopia esiintymään musiikkitalon aulaan.
Tärkeintä Fat Beatin mukaan olisi musiikkitaloa suunniteltaessa pitää huolta kunnon akustiikasta.
”Kun Alvari lähti noissa omissa projekteissaan, Finlandia- ja Kulttuuritalossa, liikkeelle puhtaasti arkkitehtuurista, voi tällä kertaa panostaa vaikka akustiikkaan”, Halme väläyttää.
Popstarsin voittajalle Indxille Fat Beat toivottaa menestystä ja pitkää ikää: ”Nauttikaa kun sitä kestää.” Halme vertaa tv:n musiikkikilpailuja missikisoihin.
”Ainahan sieltä joku missi keksii keinon jäädä sinnittelemään julkisuuteen”, Halme muistuttaa.
”Ja jotkut menevät politiikkaan ja alkavat harrastaa kulttuuria”, toteaa Bunuel, ”hitto, täytyykin pistää vauhdilla levy menemään Karpelalle.”
Fat Beat Sound System: Fala Fala. Exogenic Breaks Records 2004.
Jari Tamminen
