Syyskuussa mediassa heräteltiin jälleen keskustelua alati putoavasta levymyynnistä.

Syyskuussa mediassa heräteltiin jälleen keskustelua alati putoavasta levymyynnistä. Keskustelun aloitti suuren levy-yhtiön edustaja, ja piikki kohdistui ennalta-arvattavasti formaattiradioihin. Mikäs siinä, samoja renkutuksia nuo kanavat soittavat päivästä toiseen.

Toisaalta levy-yhtiöiden edustajien soisi katsovan peiliin. Onko se nyt niin yllätys, ettei levyjä osteta, kun tarjolla on pääosin valmiiksi pureskeltua kauraa? Kuluttajien valistus on jäänyt kunkin kuluttajan omaksi asiaksi, ja monet artistit ovat perustaneet omia levy-yhtiöitä säilyttääkseen taiteellisen vapauden.

Sitä mukaa kuin levy-yhtiöt kasvavat, on maailmalta kuulunut emoyhtiöiden ilmoituksia, että kotimaisten artistien määrää on vähennettävä. Valikoimat supistuvat ja artisteista on tehty kertakäyttötavaraa, vai myyköhän Gimmelin backkatalogi hirveästi kolmen vuoden päästä.

Jos haetaan pikavoittoja popstarseilla, on turha syyttää kuluttajia tylsistymisestä. Sanotaan, että kuluttajat ostavat vaikka pikkukiviä, jos ne ovat alennuksessa. Pitäisiköhän meille kaupitella muutakin kuin pikkukiviä?

Jari Tamminen