”Open Democracy on avoin keskustelufoorumi. Meillä ei ole poliittisia tavoitteita, ei ainakaan puoluepoliittisia.”
”Siis tämä lehti todellakin pärjää taloudellisesti?” Paul Hilder, kolmekymppinen britti-intellektuelli, näyttää epäuskoiselta, kun Voiman väki esittelee lehteään. Suomessa eurooppalaisten ylioppilaslehtien foorumissa vieraillut Hilder oli kutsuttu Voiman toimitukseen kertomaan Open Democracy -netti lehdestään. Sen toimittajat eivät saa työstään palkkaa eikä lehti myöskään maksa mitään, mutta siitä huolimatta tavoitteena on tuottaa korkeatasoista poliittista journalismia.
Suurin osa Open Democracy -julkaisun toimittajista työskentelee myös muualla, ja heille osallistuminen on aatteellinen valinta. Netti- ja tilaajapalvelut pyörivät lahjoitusten varassa. Tukijoihin kuuluu yrityksiä, säätiötä ja yksityisiä varakaita ihmisiä, kuten muun muassa Monty Python -tähti John Cleese.
Idea perustaa Open Democracy syntyi vuonna 2000, kun joukko maailman tilasta huolestuneita Hilderin kavereita kokoontui keskustelemaan muun muassa globalisaatiosta ja Euroopan tulevaisuudesta. He kokosivat yhteen arvovaltaisia journalisteja, joista useimmat olivat kaksi kertaa Hilderin ikäisiä ja nämä kohottelivat kulmakarvojaan, kun 25-vuotias kaveri kertoi kiihkeästi haluavansa muuttaa journalismin ja demokratian tilaa.
”Euroopan on muututtava demokraattisemmaksi. Nyt kansalaiset eivät pysty vaikuttamaan asioihin, joista päätetään keskitetysti ja kaukana Brysselin byrokratiakoneistossa. Eurooppalainen politiikka ei toimi, ja se on tekopyhää.” Maailman talouskin pitäisi järjestää uudelleen: ”Uskon avoimeen markkinatalouteen, mutta nykyinen talousjärjestelmä ei ole sitä. Eiväthän markkinat ole avoimia.”
Monet Open Democracyn artikkeleista ovat hyvinkin radikaaleja ja kriittisiä, mutta Hilderin mukaan kritiikki ei ole itseisarvo. ”Open Democracy on avoin keskustelufoorumi. Meillä ei ole poliittisia tavoitteita, ei ainakaan puoluepoliittisia. Politiikka on muuttunut. Nykyään kyse on asioista, ei poliittisista suuntauksista. Ja ehkä olen idealisti, mutta uskon, että keskustelu edistää hyviä päätöksiä. Paras argumentti voittakoon.”
Mikä sitten on pahin uhka demokratialle – suuryritysten keskittyminen? Terrorismi? Tekopyhyys? Hilder ei epäröi: ”Apatia. Kansalaisten pitää tajuta, että heissä on voimaa.”
Iida Simes
