Syvässä Sisiliassa, sen kuumalla ja kuivalla etelärannikolla, missä katolinen kirkko hallitsee ihmisten tapoja ja ennakkoluuloja, on Italian ensimmäinen julkisesti homoksi tunnustautunut kaupunginjohtaja Rosario Crocetta.
Syvässä Sisiliassa, sen kuumalla ja kuivalla etelärannikolla, missä katolinen kirkko hallitsee ihmisten tapoja ja ennakkoluuloja, on Italian ensimmäinen julkisesti homoksi tunnustautunut kaupunginjohtaja Rosario Crocetta. Kaupungin nimi on Gela.
Kun Crocetta oli ehdolla kaupunginjohtajaksi reilut puolitoista vuotta sitten, vastustajat marssivat kaduilla banderollein: ”Me kannatamme perhettä, me emme ole homoja.” Talojen ulkoseinät oli vuorattu julistein, joissa Crocettan pää oli liitetty naisen vartaloon. Tämä kaikki oli kuitenkin poliittisten vastustajien vehkeilyä, sillä gelalaiset äänestivät Crocettan puolesta ja tämä valittiin lopulta 80 000 asukkaan Gelan kaupunginjohtajaksi 11. maaliskuuta 2003.
On melko uskomatonta, että Italian ensimmäinen julkihomo kaupunginjohtaja sattuu olemaan juuri Sisiliassa. Sisiliassa vallitseva erityinen machokulttuuri, gallismo, on määritellyt pitkään miehen suhdetta naiseen. Nainen on bella figura korkeissa korkokengissään ja minihameessaan, mies hänen rinnallaan komea, ruskettunut, tiukassa lihaksia myötäilevässä t-paidassaan tai puvussaan ja solmiossaan. Poikkeavaa ulkonäköä tai käytöstä ei ole Sisiliassa katsottu hyvällä; miehellä pitkät hiukset ja korvakorut ovat alkaneet yleistyä vasta viime vuosina.
Mutta kun sitruuna- ja appelsiinipuiden reunustamalla piazzalla istuvilta vanhoilta miehiltä kysyy, miltä tuntuu asua kaupungissa, jonka kaupunginjohtaja on tunnustautunut homoksi, he vastaavat: ”Crocetta on paras kaupunginjohtaja, joka Gelalla on aikoihin ollut.” Crocetta on luvannut kaupunkilaisille gelalaisen renessanssin: hän on luvannut puhdistaa kaupungin korruptiosta ja rikollisuudesta ja saattaa sen henkisesti 2000-luvulle.
Rosario Crocetta, 53, istuu rennosti nahkaisella pyörivällä tuolillaan pitkän mahonkipöydän päässä ja polttaa ketjussa tupakkaa. Hän on antanut maalata korkean työhuoneensa seinät sinisiksi, veden värisiksi. Vesi symboloi hänen politiikassaan läpinäkyvyyttä; mitään ei salata kaupunkilaisilta, ei edes seksuaalista suuntautuneisuutta.
”Suvaitsevaisuus on suvaitsemattomuuden kauhein muoto”, Crocetta siteeraa maanmiestään ja homoa Pier Paolo Pasolinia, kun häneltä kysyy, mitä mieltä hän on homojen asemasta Sisiliassa. Crocetta on ylpeä siitä, että gelalaiset ovat hyväksyneet hänet sellaisena kuin on, ilman tekopyhiä suvaitsevaisuuslauseita. Monet gelalaiset toteavat, että kaupunginjohtajan seksuaalinen suuntautuneisuus on hänen yksityisasiansa.
Osalle gelalaisista kaupunginjohtajan homoseksuaalisuudella on kuitenkin merkitystä. Crocettan avoimuus on auttanut gelalaisia nuoria homoseksuaaleja. 29- vuotias gelalainen Antonio tuli työkaupungistaan Milanosta saakka äänestämään Crocettaa, vaikka hän monien muiden nuorten sisilialaisten tavoin ”ei äänestä koskaan”. Poliitikkojen korruptoituneisuus on vienyt nuorilta uskon politiikkaan.
Antonio sanoo, että Gelassa on hyvä olla homo: ”Täällä homot ja lesbot voivat todella hyvin, kukaan ei tuomitse meitä enää, päinvastoin, homoseksuaalisuudesta on tullut jonkinlainen muoti Gelassa.”
Gelassa ei kuitenkaan ole homobaareja eikä -yöklubeja. ”Me tapaamme kesäisin rannalla, sana ja teksiviestit kiertävät päivän aikana ja illalla kaikki tietävät, mille rannalle suunnata.” Talvella tavataan keskustan punaseinäisessä Mandragola (lemmenmarja) -baarissa, joka avattiin kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen Mandragola on ollut yksi keskustan suosituimmista baareista ja on iltaisin aina täynnä. ”Ja joka tiistai-ilta järjestetään drag show eräässä diskossa, Statorinissa. Tämä on Gelassa jotakin aivan uutta ja hienoa”, Antonio ylistää. ”Mutta Statorini on aivan normaali disko, jossa käyvät myös heteroparit.”
Kaikki eivät ole aivan yhtä sinuja homoidentiteettinsä kanssa kuin Crocetta ja Antonio. Gelassa ihmistä pidetään aikuisena vasta kun hän on mennyt naimisiin ja perustanut perheen. Siten moni homo ja lesbo on naimisissa säilyttääkseen julkisivun sukulaisten ja yhteisön silmissä. ”Kaikki tietävät, että iltaisin asemalla pyörii porukkaa, jotka etsivät yhden illan juttua”, Antonio kertoo. ”Siellä perheenisät ja nuoret opiskelijapojat kohtaavat toisensa.” Itse Antonio ei ole koskaan mennyt sänkyyn naimisissa olevan miehen kanssa. ”He inhottavat minua. Heillä on lapset kotonaan, eikö heitä yhtään hävetä?”
Antoniolla on kultainen pieni risti kaulassaan. Hän tunnustaa uskovansa Jumalaan, mutta ei käy enää kirkossa. ”Usko on minulle henkilökohtainen asia, en tarvitse siihen välittäjää. Katoliset papit ovat ensimmäisiä, jotka osoittavat meitä sormellaan, mutta samalla he ovat ensimmäisiä homoja. Tunnen kolme katolista pappia, jotka ovat homoja, mutta salaa. He ovat käärmeitä. He halusivat minulta seksiä, kun olin 22-vuotias, vastineeksi palveluksistaan. Silloin lopetin kirkossa käymisen.”
Antonio ei kuitenkaan halua erota kirkosta eikä hän kaipaa homoille naimisiinmeno- tai adoptio-oikeutta. Hänen mielestään lapsi tarvitsee sekä nais- että miesmallin: ”Jos adoptointi vähentäisi nälänhätää, adoptoisin viisi lasta, mutta en halua adoptoida vain tunteakseni itseni isäksi. Se on itsekästä.”
Italian homoliiton Arcigayn puheenjohtaja Sergio Lo Giudice, hänkin sisilialainen, on seurannut mielenkiinnolla Gelan tilannetta. ”Gelassa ei ole järjestäytynyttä toimintaa homoille, ei edes homobaareja.” Monet elävät kaksoiselämää tai muuttavat Roomaan tai pohjoisen kaupunkeihin, joissa ilmapiiri on hyväksyvämpi. Crocetta on rikkonut Lo Giudicen mukaan ison tabun: ”Crocettan rohkeus ja avoimuus on hämmästyttänyt kaikki, ja samalla hän on ansainnut kaikkien kunnioituksen. Hänestä on tullut muuttuvan Sisilian symboli. Nyt nuorilla seksuaalista identiteettiään pohtivilla homoilla ja lesboilla on positiivinen malli Crocettassa.”
Antonionkin mielestä on helpompi olla homo isossa kuin pienessä kaupungissa, esimerkiksi Milanossa homot käyttävät yleisesti kokaiinia. ”Gelassa homot eivät käytä sen enempää tai vähempää huumeita kuin heterotkaan, mutta alkoholia kuluu homojen juhlissa enemmän.” Kun kerron Helsingin DTM:stä, hän nauraa. Hän lupaa tulla käymään ja pyytää minua tekemään lehtijutun, jotta maailmalla tiedetään Gelassa olevan maailman kauneimmat miehet.
Anu Rinkinen
