Tiedättehän, miten tervapääskyt syöksyvät joskus aivan läheltä huimaavaa vauhtia ja huutavat sriiii.
Kaupungin keskustassa näytti siltä kuin jalkakäytävällä olisi ollut musta hanska. Lähempänä hanska paljastui tervapääskyn poikaseksi, joka oli pudonnut pesästään. Emo ei voinut laskeutua maahan ruokkimaan poikastaan, koska se ei pääse maasta lentoon. Olin asioilla ja piilotin poikasen pensaaseen. Kotimatkalla kahden tunnin päästä se kyyhötti edelleen samassa paikassa. Niin tervapääsky sai uuden äidin.
Pyöritin paistijauhelihasta palleroita, raastoin sekaan seepianluuta ja kastoin veteen. Pääsky söi kaksi palleroa kahden tunnin välein. Pääskyn siivet olivat 12 sentin pituiset, ja ne pääsevät lentoon vasta, kun siivet ovat yli 15 senttiä. Tiedättehän, miten tervapääskyt syöksyvät joskus aivan läheltä huimaavaa vauhtia ja huutavat sriiii. Kun yö oli pimeimmillään, tervapääskymme huusi sriii, sriii peitetyssä rottinkikorissaan. Ikävä omaa äitiä, petolinnun pelottomat kasvot ja sudenkorennon keveys.
Viiden päivän päästä viskasin pääskyn ilmaan ja katselin jännittyneenä, miten se miltei laskeutui tielle ja siivet hipoivat ruohonkorsia. Sitten se pääsi jyvälle lentämisestä ja nousi, kääntyi risteyksestä vasemmalle ja katosi mutkan taakse. Hyppäsin pyörän selkään nähdäkseni sen vielä, mutta sitä ei näkynyt. Olisin halunnut, että se olisi tehnyt pari kunniakierrosta pihallamme, lentänyt läheltä korvaani ja kuiskannut kiitokset, mutta se vain hävisi tylysti. Illalla läheisellä peltoaukella oli kymmenittäin tervapääskyjä, jotka lentelivät iloisesti peltojen yllä. Olen varma, että omani oli yksi niistä.
Seuraavana päivänä minut yllätti suloinen näky: metsämyyrän poikanen maisteli vehreitä versoja ja teki nähtävästi ensi kerran tuttavuutta muurahaisten kanssa. Se istui muurahaisten polulla ja kääntyili ärsyyntyneesti, rapsutti takapuoltaan, otti pari juoksuaskelta poispäin ja palasi takaisin. Mikä hitto tässä pistelee?
Jani Kaaro