J. Hearthill Trinityn Haunted Songs on Jussi Sydänmäen viides sooloalbumi.

Treenikämppä jossain Itä-Helsingissä, seinät täynnä omia maalauksia ja uusi levy on juuri saatu purkkiin täällä. J. Hearthill Trinityn Haunted Songs on Jussi Sydänmäen viides sooloalbumi.

Ennen tuota olit Hearthillissa, joka lähti melkoiseen nosteeseen vuonna -88. Hearthillin ensisinkku, omakustanne, nousi odottamatta radiolistoille, hybris oli melkoista ja mimmit kiljuivat. Eikä ne vieläkään ole sitä lopettanut, nimi herättää innostusta toimiston naisväen keskuudessa edelleen. Menikö kaikki suuren suunnitelman mukaan?

”Kaikki meni paremmin kuin odotettiin, eihän meidän bändillä alkuvaiheessa Kontukertsillä mitään odotuksia ollut. Meininki on muuttunut vuosien varrella moneen kertaan, mutta pääasia on, että saa tehdä sellaista tavaraa kun itse haluaa. Se käy suunnitelmasta.”

Levyilläsi painut tuonne 50-luvun Amerikkaan päin ja rockin alkuhämärään…

”Kyllä mä paljon tuolta alkuperäisestä rock’n’rollista ammennan, mutta on muutakin tullut kuunneltua. Olen kyllä viehättynyt tuon ajan meininkiin, mutta turha siinä nostalgiassa on roikkua. Se bussi meni jo.”

Luovuuttasi et ole rajannut vain musiikkiin, myös kirjoittaminen kuuluu repertuaariin. Toinen kirjasi Yön pojat ilmestyi samaan aikaan uuden levyn kanssa. Maalaaminen on ilmeisesti enemmän harrastuksenomaista, joskin ensimmäinen näyttely tuli pidettyä viime vuoden puolella. Liittyvätkö nämä sitten toisiinsa?

”Ei juuri, mutta kyllä sieltä samoja juttuja löytyy… Oikeastaan olen aina ollut kiinnostunut hetken vangitsemisesta. Tapoja sen tekemiseen riittää. Esimerkiksi uuden levyn äänitys ja miksaus tehtiin täysin analogisesti. Joka otos on oma kokonaisuutensa, eikä sitä voi koskaan toistaa samanlaisena, toisin kuin digitaalipuolella. Siinä on magiaa ja se hetki taltioituna.”

”Yön pojat taas kuvaa lähiön poikien välisiä suhteita ja riittejä kasvaa miehiksi. Toi hetki, jolloin kundien pitäis aikuistua, on nykyään aika häilyvä, ja sitä tuossa ajetaan takaa. Maalatessa mun metodi on puolestaan se, että lähden työstämään maalausta ilman tarkkaa kuvaa siitä, mitä tuleman pitää. Mitä sieltä paljastuu on itsellekin yllätys, sitä vaan toivoo, että osaa lopettaa maalaamisen ajoissa. Ettei se juttu katoa.”

”Musiikki, kirjat ja maalaus, samasta lähteestä ne kaikki tulee. Ajetaan takaa välähdystä sellaisesta, joka on reaalimaailmassa näkymätöntä.”

Yön poikien ympäristö voisi olla vaikka 80-luvun alkupuolen Kontula. Kuvaus lähiöstä on itse asiassa varsin positiivinen. Eikö Kontula olekaan se helvetti, jota pelätään Lappia myöten?

”Ei sen aina ole pakko olla pelottelun aihe. Siellä asuu ihmisiä yhteiskunnan kaikista kerroksista ja taustoista, Suomen sulatusuuni. Ongelma nuorille siellä oli lähinnä virikkeiden puute. Luonteva oleskelutila puuttui. Silloin alue piti ottaa haltuun omatoimisesti, vallattiin itsellemme oma tila. Siellä kertsillä ruvettiin sitten kasaamaan ensimmäisiä bändejä.”

J. Hearthill Trinity: Haunted Songs. Pyros Records. Jussi Sydänmäki: Yön pojat. Like.

Jari Tamminen