Toukokuussa odotamme toppatakit päällä uimaan pääsyä. Maassa on kukkia ja kuuraa. Viileät yöt lämpenevät, ja lopulta nousee kevään haju. Tänä keväänä myös maailma on ehkä tavallistakin rajummassa myllerryksessä.
Toukokuu on äkillisten muutosten ja vaihtelujen aikaa. Paljas valo käy äkkiä kimppuun. Linnut alkavat huutaa puissa ja lentävät suurina joukkoina taivaalla. Toppatakit päällä odotamme uimaan pääsyä. Maassa on kukkia ja kuuraa. Viileät yöt lämpenevät, ja lopulta nousee kevään haju.
Tänä keväänä myös maailma on ehkä tavallistakin rajummassa myllerryksessä. Jeninissä, palestiinalaisten pakolaisleirissä Länsirannalla, kuoli satoja siviilejä Israelin armeijan murskatessa ”terrorismin infrastruktuuria”. Ranskan presidentinvaaleissa oikeistopopulisti Jean-Marie Le Penin kannatus on ponnahtanut hälyttävän suureksi. Näihin ongelmiin ei kesän tulo auta, niiden ratkaisemiseksi tarvitaan mittavia ponnistuksia.
Suomessa ponnistellaan tänä keväänä ydinvoimaratkaisun kanssa. Luvassa on siinäkin epävakaista, kummallisuuksia ja äkillisiä muutoksia.
Kioton ilmastosopimukseen vedoten vaaditaan oikeutta tuottaa ydinjätettä tulevillekin sukupolville. SAK:n edustajakokouksessa edes kokeneet ay-aktiivit eivät kaikki ymmärtäneet, mitä ydinvoimasta päätettiin, vaikka olivat itse paikalla. Suurteollisuuden mukaan meillä ei ole varaa olla rakentamatta lisää ydinvoimaa, mutta onneksi joukko muusikkoja järjestää heille tukikonsertin 4. toukokuuta Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla. Konsertin tuotto luovutetaan kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäreelle lahjoitettavaksi edelleen teollisuusjohtajille.
Oikeasti ydinvoiman lisärakentamisesta kuitenkin päättää eduskunta. Lopputulos on vielä auki, eduskunnan enemmistöä, eli yli sataa edustajaa, ei ole vielä ainakaan galluppien mukaan puolesta eikä vastaan. Monet empivät vielä, ja rauhallista harkintaa varmasti tarvitaankin, sillä tässä jos missä lyhyen tähtäimen päätöksestä voi pitkällä aikavälillä tulla katastrofi.
Jaana Airaksinen
