”Oikeastaan runojen kirjoittaminen on aika teknistä puuhaa. Ideoista haetaan paras muoto. Lauseet ja kuvat tulevat romanttisesti sanottuna tyhjästä. Näkynä, visiona, suurena profetiana”, runoilija Jukka Naaranlahti ironisoi. ”Kaikki on kertaalleen sanottu, mutta miten on se pointti, ei mitä.”

Turkulaisen Savukeidas Kustannuksen parikymppiset kulttuuriattaseat Ville Hytönen ja Erno Selänne istuvat Cosmic Comic Caféssa. Heidän seurassaan on Jukka Naaranlahti, nuori kaveri hänkin ja yksi Karusellikyytiä III -antologian kuudesta runoilijasta.

”Pistin kirjekuoren postilaatikkoon. En juuri ajatellut koko asiaa sen jälkeen. Kun sain tietää päässeeni kokoelmaan mukaan, menin baariin, mutta koska oli lauantai, olisin mennyt joka tapauksessa.” Naaranlahti kohauttaa olkapäitään.

”Oikeastaan runojen kirjoittaminen on aika teknistä puuhaa. Ideoista haetaan paras muoto. Lauseet ja kuvat tulevat romanttisesti sanottuna tyhjästä. Näkynä, visiona, suurena profetiana”, Naaranlahti ironisoi. ”Kaikki on kertaalleen sanottu, mutta miten on se pointti, ei mitä.”

Esimerkiksi tällä sivulla olevan runon syntymähetki on hyvin selkeä. ”Olin tulossa kotiin, seisoin hississä. Voi kuulostaa narsismilta, mutta no, minähän olen narsisti, katselin kuvaani hissin peilistä. Harrastin vähän itseanalyysiä ja mietin, miten ihmisen sisin vaikuttaa siihen, mitä peilistä näkyy. Runosta muodostui pieni ihmisen, ihmissuhteen, aikuistumisen kuva.”

Savukeidas on ehtinyt julkaista ensimmäisen elinvuotensa aikana kolme antologiaa, kaksi runokokoelmaa, yhden runo-cd:n ja levyn. Varoittelen poikia loppuunpalamisesta, mutta en ehdi edes narista lausettani loppuun, kun itseään pomomieheksi tituleeraava Hytönen jatkaa listaa.

”Lähiaikoina on tulossa ro-maani, yksi käännöskirja, runokokoelma ja lisää musiikkia. Savukeidas tuottaa myös teatteria ja bändi-iltoja. Lokakuussa starttaa Savukeitaan kustantama uusi vastakulttuurinen lehti, Ei. Syksyllä alamme rakentaa isompaa studiota. Sitä vuokrataan pienille kulttuuriyhdistyksille ja orkestereille pieneen hintaan, isoille isompaan hintaan.”

Erno Selänne vastaa talouden ja hallinnon lisäksi äänitetoiminnasta. ”Yritämme julkaista sellaista, mitä ei muualta löydy. Esimerkiksi pian levyttävän Luomuviraston sanoitukset kertovat lähinnä Albaniasta ja Albanian historiasta.”

Talousjohtaja Selänne oivaltaa mahdollisen sauman. ”Mehän voisimme pyytää rahoitusta hankkeelle Albanian konsulaatista.” Muu seurue epäilee sekä konsulaatin olemassaoloa että varallisuutta. Erno ei lannistu. ”Pakkohan täällä on olla ainakin Suomi-Albania-seura.”

Raha on ikuinen ongelma. Savukeitaassa kukaan ei saa työstään palkkaa, kaikki raha käytetään julkaisuihin. Suuret kustantajat ovat vähentäneet runokokoelmien julkaisun kannattamattomana liiketoimintana minimiin. Lyriikkaa vaalivat nyt pääasiassa pienet kustantamot, intohimolla. Turun taideakatemiassa mediatuottajan opinnot syksyllä aloittavan Hytösen silmät alkavat kiilua.

”Uusia tyylisuuntia on runoudessa hyvin vaikea synnyttää enää. Mutta esimerkiksi multimedia keksii jatkuvasti uusia esittämisen keinoja. Varsinkin amerikkalaiset runoilijat ovat kiinnostuneita tästä. Löysin netistä saitin, jossa on muuttuvia runoja. Jokainen lukukerta on erilainen.”

Naaranlahti uskoo paperiin. Häneltä ilmestyy loppuvuodesta esikoiskokoelma Savukeitaan kustantamana. ”Muuttuva runo. Se on kuin tahra ikkunalasissa, jonka läpi voi hetken katsoa maailmaa. Sitten se pyyhitään pois. Kirja säilyy, se on merkki yhteiskunnassa.”

Myyttinen Albania ei jätä Ernoa rauhaan. ”Haluatko kuulla anekdootin Albanian entisestä diktaattorista? Hänen synnyinpaikalleen päätettiin rakentaa kansallinen muistomerkki. Lähetystö lähti tutkimaan syrjäistä kotitilaa. He löysivät vain vanhan vajantapaisen, jonka yksi seinä oli ilmaa. Vaja purettiin, ja sen paikalle rakennettiin valtava palatsi. Sinne ei päätynyt ainuttakaan syntymäkodin alkuperäisistä esineistä.”

Karusellikyytiä III. Uuden runouden antologia. Savukeidas.

Yhdysvaltalaisrunoilijoiden muuttuvia runoja löytyy nettisivuilta www.ubu.com.

Susanna Kuparinen