Profeetta ei hiiltynyt väkijoukon metelöinnistä.
Kiiruhdan räntäsateessa Suomen Islamilaiseen Yhdyskuntaan Lönnrotinkadulle. Yhdyskunnan jäsen Ujuni Ahmed on kutsunut Voiman siellä järjestettävään ”Islam ja media” -aiheiseen seminaariin. Moskeija sijaitsee kerrostalon kerhohuoneessa.
Minut otetaan sydämellisesti vastaan. Jätettyämme kengät tilavaan eteiseen luikahdamme Ahmedin kanssa seminaarisaliin. Ahmed kuiskaa salin olevan yleensä vain miesten käytössä, mutta tällaisia seminaareja varten osaan siitä lasketaan myös naiset.
Täyteen pakatussa salissa istuu yli puolensataa nuorta, tytöt oikealla ja pojat vasemmalla. Naisten pukukoodi on hiukset kokonaan peittävä huivi ja täyspitkä hame, osalla on koko vartalon peittävä hijab. Miesten pukeutuminen noudattelee perinteisempää suomalaista peruslinjaa.
Moni tyttö on peittänyt hiuksensa muodikkaasti asetellulla merkkihuivilla ja joukossa vilahtelee pitkien mekkojen päälle vedettyjä piukkoja nahkatakkeja somistuksenaan kullanhohtoiset käsilaukut. Eräs nuori mies on pukeutunut armeijan harmaisiin. On joukossa kantasuomalaisiakin.
Salin edessä istuu viisi tyttöä kertomassa profeetta Muhammedin hyvistä teoista. Hunnuttautuneet tytöt kuvailevat profeetan hyviä luonteenpiirteitä ja antavat niistä esimerkkejä. Ahaa, tässä siis vasta lämmitellään itse seminaaria varten.
Tauon aikana Ahmed ja suomalaiskäännynnäinen Anni, joka haluaa esiintyä vain etunimellään, esittelevät minulle moskeijaa. Pääosin somalialaistaustaisista muslimeista koostuva sunnaislamilainen yhdyskunta on toiminut jo yli 20 vuotta ja tilat ovat käymässä ahtaiksi. Seurustelu- ja rukoustilojen lisäksi moskeijassa on kaksi koululuokkaa ja toimisto sekä keittiö.
Seuraa rukoushetki. Miehet vetäytyvät rukoilemaan omaan huoneeseensa ja naiset omaansa. Käy ilmi, että naisten oma tila onkin eteinen, jossa etummaiset rukoilevat kenkäkasan vieressä. Suurin osa tytöistä asettuu riveihin kasvot Mekkaa kohti. Osa jää paikalleen istumaan. Islamin mukaan veri on epäpuhdasta, eikä siten esimerkiksi kuukautisten aikana osallistuta yhteisrukoukseen.
Rukoushetken jälkeen seminaari jatkuu. On vuorossa poikien osuus. Kaksi nuorta miestä kertoo Muhammedin hyvistä teoista ja upeasta luonteesta jo tutuksi käynein sanakääntein. Muutama tyttö tarjoilee mehua ja leivonnaisia. Mediasta ei pihahdeta sanallakaan.
Sitten onkin jo kysymysten esittämisen vuoro. Nousen reippaasti pystyyn ja esitän kysymykseni: ”Miten mielestänne voisi nykyisessä mediatilanteessa saada tasapuolisemmin muslimien äänen kuuluville?”
Kysymykseeni vastataan tyhjillä katseilla ja kohteliaalla hiljaisuudella. Yhdyskunnan hallituksen jäsen Jama Egal palauttaa seminaarin raiteilleen pyytämällä osallistujia miettimään profeetta Muhammedin hyviä luonteenpiirteitä ja esimerkkejä niistä.
Olen kuin puulla päähän lyöty – mikä se semmoinen Islam ja media -seminaari on, jossa media siivutetaan kokonaan? Ponnistan itseni uuteen kysymykseen.
”Profeetta Muhammed oli oman aikansa julkisuuden henkilö. Tuolloin ei ollut lehdistöä eikä mediaa sellaisessa muodossa kuin nykypäivänä, mutta sanomaansa levittäessään hän joutui uskonnon ja julkisuuden väliseen hankauskohtaan. Olette kertoneet hienoja esimerkkejä profeetta Muhammedin elämästä, joten kysyn – nykyisessä mediailmastossa – mitä Muhammed tekisi?”
Tämä kysymys ottaa enemmän tuulta alleen ja Jama Egal vastaa kertomalla esimerkin profeetan elämästä.
Jumala kertoi Muhammedille, että hänen yrityksiään levittää islamin sanomaa tulisi häiritsemään metelöivä väkijoukko, joka yrittäisi estää häntä saamasta ääntään kuuluville. Jumala kehotti profeettaa olemaan välittämättä häiriköistä, ja niinpä Muhammed jatkoi saarnaamista eikä hiiltynyt väkijoukon metelöinnistä. Muhammed siis otti median rauhallisesti, eikä lähtenyt sotaan sitä vastaan.
Egalin mukaan mediaa ei pidä vastustaa väkivallalla, mutta hän tunnistaa suuttumuksen syyt. Seminaarin vastaus islamin ja profeetta Muhammedin kielteiseen mediakuvaan on kertoa rakkaudella profeetasta, keskittyä siis Muhammedin tavoin olemaan hermostumatta muiden metelistä.
Viimein ymmärrän väärinkäsityksen syyn. Länsimainen media on määritellyt ongelmaksi islamin. Profeetta Muhammedia koskeva mediakiista pilakuvineen ja filmeineen määrittyy länsimaissa uskonnon ja sananvapauden väliseksi kysymykseksi, kun se taas muslimeilla kietoutuu juuri profeetta Muhammedin persoonaan.
Kun asiaa lähestytään näin eri vinkkeleistä ja abstraktiotasoilla, ei ole mikään ihme, ettei hedelmällistä vuoropuhelua synny.
Tämän vahvistaa seminaarin jälkeen myös parikymppinen musliminainen Suad Musse, joka on ollut järjestämässä tapahtumaa ja toimi sen juontajana. Hänen mukaansa Muhammed-pilakuvat ja uusi hollantilainen Fitna-herjaelokuva eivät ole hermostuttaneet Suomen muslimiyhteisön tyttöjä tai poikia.
Silti seminaarin tarkoituksena on ehkäistä tai poistaa väärinkäsityksiä, joita myös musliminuorille voi syntyä islaminuskosta median kautta. Siten nuoret kertoessaan Muhammedin hyvistä luonteenpiirteistä ovat tästä näkökulmasta asian ytimessä.
Kotimatkalla törmäämme Ujunin ja Annin kanssa asematunnelissa Suomen Islamilaisen Puolueen värväriin. Hän pyytää ”siskoja” täyttämään kannattajakortit yhdistyksen saattamiseksi puoluerekisteriin.
Seuraa pirteä keskustelu, jossa somalialaistaustainen Ujuni, kantasuomalainen käännynnäinen Anni ja lähinnä vuoristokarabahilaiselta sissiltä khakinvärisine varusteliiveineen ja monikerroksisine huiviviritelmineen näyttävä suomalaismies vääntävät kättä puolueen tavoitteista ja tarpeellisuudesta.
Puolueagitaattori siirtyy välillä tytöttelemään, mutta huomaa vaihtaa takaisin siskotteluun.
Kiihkeimmäksi puheenaiheeksi nousee alkoholinmyynnin kieltäminen. ”Suomessa eletään Suomen lakien mukaan, eikä suomalaisia pidä yrittää pakottaa noudattamaan islamin lakeja”, Ujuni väittää. Suvaitsevaista linjaa suosivat seuralaiseni saavat soimausta kotoperäisen sissin taholta. Hän kiirehtiikin ojentamaan Ujunia ja Annia siitä, miten ”oikea muslimi” ajattelee.
Nuori mies jakelee Suomen Islamilaisen Puolueen kannattajakortteja, mutta puolueohjelma ja muut tiedot ovat jääneet häneltä kotiin. Hänellä on nimittäin omien sanojensa mukaan päällä vain kevyt kenttävarustus.
Mira Karjalainen
