Joukko uusia kehitysmaita saattaa hyötyä velkahelpotuksista – aikanaan.
Yhdysvaltain kongressi päätti äskettäin hyväksyä niin sanotun Jubilee act -lain, joka laajentaa kehitysmaiden velkojen mitätöintiohjelmiin mukaan pääsevien maiden joukkoa.
Laki velvoittaa Yhdysvaltain valtiovarainministeriötä neuvottelemaan IMF:n ja Maailmanpankin vuosikokouksissa jopa 24 uuden kehitysmaan hyväksymisestä velkojen mitätöintiohjelmiin. Näiden tulisi olla maita, joille velkahelpotus on välttämätöntä kansainvälisesti sovittujen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.
Tällä hetkellä velkahelpotuksista potentiaalisesti hyötyvien maiden joukossa on 42 maata. Eri kansalaisjärjestöjen ja YK-järjestöjen mukaan reilusti yli 60 maata tarvitsisi täydellisen velkojen mitätöinnin saavuttaaakseen YK:n vuosituhattavoitteeet. Niitä voidaan pitää köyhyyden vähentämisen minimikonsensuksena.
Vaikka keskustelu kongressissa keskittyi köyhyyden vähentämisen merkitykseen lähinnä Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden näkökulmasta, lakia pidettiin laajasti tervetulleena myös kansalaisjärjestöjen piirissä.
Velkahelpotusohjelmiin kelpaaminen ei kuitenkaan ole sama kuin velkojen mitätöinti. Vaikka vuosituhattavoitteet edellyttävät sataprosenttista velkojen mitätöintiä, voimassaolevat aloitteet koskevat velkoja vain kolmelle tärkeimmälle rahoituslaitokselle. Kahdenvälisistä veloista neuvotellaan erikseen.
Lisäksi maiden oletetaan käyvän Maailmanpankin politiikkaohjelman läpi. Kyse on Maailmanpankin hallinnoimista talouspoliittisen ”rationalisoinnin” vaatimuslistoista. Niissä korostuu joskus köyhyyden vähentäminen, mutta yleensä lähinnä julkisen sektorin supistaminen.
Viime aikoina ohjelmissa on painotettu hyvää hallintoa. Nyt hyväksytty laki lisäsi ohjelmavaatimusten joukkoon uuden elementin, kun kongressi päätyi edellyttämään mailta sitoutumista terrorismin vastaiseen taisteluun. Tämä lisäys luo todennäköisesti velkahelpotusohjelmiin enemmän turvallisuuspoliittisia sitoumuksia.
Käytännössä ohjelmat kestävät vuosia, minkä aikana Maailmanpankki seuraa, että maat ovat sitoutuneita noudattamaan ohjelmia myös pitkällä aikavälillä.
Tällä hetkellä velkahelpotusohjelmiin kelpaavista 42 maasta velkahelpotuksia on saanut toistaiseksi 27 maata. Joidenkin maiden velkahelpotukset on jäädytetty poliittisen tilanteen vuoksi. Nyt velkahelpotusohjelmiin kelpuutetut maat hyötyvät ohjelmista vuosien kuluttua, jos silloinkaan.
Maailmanpankki ei vastusta saataviensa mitätöintiä. Velkahelpotusten henkeen kuuluu, että rahoituslaitoksille korvataan velkahelpotukset täysimääräisinä. Mikäli Maailmanpankki pyyhkii yli velkoja 100 miljoonan edestä, se saa saman summan velkahelpotusten rahoittajamailta.
Useimmat kehitysmaiden velat ovat kuitenkin niin sanottuja ”haamuvelkoja”. Se tarkoittaa sitä, että niistä tiedetään, ettei mailla ole mitään mahdollisuutta maksaa niitä. Niitä ei myöskään aktiivisesti peritä. Tällöin velkojen mitätöinti on lähinnä kirjanpitoharjoitus.
Käytännössä velkahelpotukset ovat äärimmäisen kannattavia rahoituslaitoksille. Tämä johtuu siitä, että velkahelpotukset korvataan nimellisarvon, ei markkina-arvon mukaan.
Kehitysmaiden velkapapereista on tullut kauppatavaraa, jota kaupataan sen mukaan, minkälaisia mahdollisuuksia niillä uskotaan olevan velkojen takaisinmaksuun. Erittäin velkaantuneen maan lainapaperin markkina-arvo voi olla vain joitakin kymmeniä prosentteja nimellisarvosta.
Kaikkineen kehitysmailla on velkaa noin 2 800 miljardia dollaria.
Teppo Eskelinen
