Teknologia vain muuttuu, ja kulttuuri sen tahdissa.
On aika kumota ennakkoluuloja. Sara Andersson on yksi ruotsalaisen Piratbyrånin työntekijöistä, mutta hänellä ei ole puujalkaa eikä hän näytä kalvakkaalta nörtiltäkään. Piraatti-Sara on Suomessa tapaamassa ”kollegoita”, kuten hän itse sanoo, erityisesti Pirate Cinema Helsinki -ryhmän aktiiveja, joista yksi on haastettu oikeuteen tekijänoikeusrikoksesta syytettynä. Ryhmä järjesti vuonna 2007 elokuvanäytöksiä Elimäenkatu 15 A:n sosiaalikeskuksessa Helsingissä esittäen netistä ladattuja elokuvia.
Sara ei kuitenkaan näe tilannetta taisteluna pahojen suuryritysten ja hyvien, vapaata kulttuuria puolustavien piraattien välillä, vaikka yksi syy Suomen-vierailuun on, että kysymykset ja ongelmat ovat yhteisiä, kansainvälisiä. Samankaltaisia oikeudenkäyntejä on vireillä ympäri maailmaa.
Miksi näitä oikeudenkäyntejä tulee koko ajan lisää?
Yhtiöt ja muut rikoksista puhuvat ja syytteitä nostavat tahot ovat vihaisia, koska esimerkiksi Pirate Cineman kautta ihmiset ovat ottamassa kulttuurin omiin käsiinsä, tässä tapauksessa katsoen elokuvia yhdessä omalla tavallaan. Viha ja raivo syntyy siitä, että yhtiöt ovat menettäneet valtansa ja kontrollinsa jo kauan sitten. Kyse ei ole rahasta tai taiteilijoiden toimeentulosta.
Johtuuko kontrollin menetys teknologian kehityksestä?
”Kaikki alkoi kauan ennen internetiä. Kirjapainotekniikan keksiminen mahdollisti esimerkiksi Raamatun kopioimisen niin, että kopio oli lähes täydelleen alkuperäisen kaltainen. Monien pappien mielestä koko keksintö tuli paholaisesta. Nyt käydään samankaltaista keskustelua.”
”Tietenkin informaation jakamisen mahdollisuudet ovat räjähdysmäisesti kasvaneet internetin myötä. Tietoverkot kärjistävät tilannetta ja synnyttävät ongelmia ihmisille, jotka haluavat kontrolloida sitä, mitä kulttuuri on, miten kulttuurin pitää syntyä, kuka saa olla taiteilija ja niin edelleen. Nyt kun on olemassa toisenlainen tapa toimia, he kärsivät.
”Mutta kyseessä ei ole taistelu, ei ole kyse voittamisesta tai häviämisestä. Ei ole sotaa meidän ja heidän välillä. Maailma vain muuttuu.”
Sanotko, että taistelua ei ole siksi, että voititte jo?
”Ei, siltä ei tunnu. Me vain etsimme tapoja tehdä internetistä ja tiedostonjakamisesta ja informaation indeksoinnista ja kopioinnista parempia, toimivampia. Etsimme uusia mahdollisuuksia. Emme taistele ketään vastaan, koetamme vain parantaa informaation jakamisen muotoja ja mahdollisuuksia. Tästä kaikki eivät pidä. Jos on olemassa taistelu, se koskee heidän väitettään, että he edustavat kaikkia taiteilijoita ja niin edelleen ja että kulttuuria on tehtävä heidän mallinsa mukaisesti.”
Miten Piratbyrånin toiminta eroaa liikkeen ”poliittisesta siivestä”, Piraattipuolueesta?
”Piratbyrån koskee lähinnä digitaalisen kulttuurin ja informaation jakamisen ideologista tasoa. Osallistumme keskusteluun, luemme, keskustelemme, pidämme luentoja kouluissa ja yliopistoissa, ja toimintamallimme on myös enemmän kansainvälinen; Piraattipuoluehan luonnollisesti keskittyy ruotsalaiseen politiikkaan, joka meille on vain osa koko maisemaa.”
On kiinnostavaa, että tiedon ja informaation vapauden puolesta voidaan esittää niin ”äärioikeistolainen” kuin ”äärivasemmistolainenkin” argumentti, ja usein molemmat esiintyvät rinnakkain näissä liikkeissä.
”Juuri niin! Argumentteja on hyvin monenlaisia, koska asian perusta, se, mitä tietokone on, ei ole poliittista.”
Piraattipuolueen puheenjohtaja Rick Falkvinge korostaa yksilön vapautta, liberalistista oikeutta yksityisyyteen ja salaiseenkin kommunikointiin ja sanoo, että kun teknologia on muuttunut, bisnesmallien on muututtava myös.
”Esimerkiksi ruotsalaiset puolueet muuttivat viime vaalien alla mielipiteitään yhtä mittaa, edestakaisin, vapaan tiedostonjaon puolesta ja vastaan, aina hiukan tilanteen mukaan.”
Tästä päädytään tiedon vapauteen ja yksityisyyden suojaan. Vastaavasti eräänlainen vasemmistolais-kollektivistinen argumentti vaatii kulttuuria ja koulutusta kaikkien vapaaseen käyttöön.
”Tiedon vapaudessa ja informaation jakamisessa on kyse pikemminkin ajattelutavasta kuin poliittisesta puolen valinnasta.”
Piratbyrån perustettiin vuonna 2003, kun Ruotsissa käytiin kiihkeää keskustelua ennen uuden yhteiseurooppalaisen tekijänoikeuslainsäädännön hyväksymistä. Nimi syntyi osittain vitsinä. Ruotsissa oli jo olemassa Antipiratbyrån, joka edustaa lähinnä elokuva-, video- ja tietokonepeliyrityksiä, jotka vastustavat laitonta kopiointia eli piratismia. Ja kun kerran oli Antipiratbyrån, täytyi tietysti perustaa Piratbyrån, koska ”eihän voi vastustaa jotakin, jota ei ole olemassa”.
Piratbyrån teki vastustajilleen palveluksen, mutta halusi samalla synnyttää keskustelua asioiden laajemmista yhteyksistä ja digitaalisen kulttuurin luonteesta. Alkujaan Piratbyrånin yhtenä kehityshankkeena toiminut The Pirate Bay -tiedostonjakosivusto lähti pian omille teilleen. Mediassa Pirate Bayn oikeustapaus on ollut näkyvästi esillä muuallakin kuin Ruotsissa.
Piraatti-ilmiöt ovat saaneet hyvin julkisuutta. Onko ilmapiiri muuttumassa?
”Tilanne on kiristynyt myös uuden lainsäädännön myötä. Laki ei suojele tavallisia ihmisiä, vaan pikemminkin aiheuttaa heille hankaluuksia, tekee heistä rikollisia. Pirate Bay on oikeudessa syytettynä musiikin kopioinnin ja jakamisen mahdollistamisesta. Syytös on kuitenkin heikoilla ja muutenkin naurettava. Suuri numero on tehty siitä, että Pirate Bay saa mainostuloja, joiden väitetään olevan syy koko toimintaan. Mutta näin ei ole. Vaikka he saisivat kymmeniä miljoonia sakkoja, Pirate Bay jatkaisi toimintaansa.”
”Syytöksen takana olevat yritykset luulevat, että kyse on yksittäisistä ihmisistä, neljästä pahasta pari-kolmekymppisestä tietokonenörtistä. Mutta ehkä kyse onkin miljoonista käyttäjistä, miljoonista verkon vertaiskäyttäjistä, jotka luovat niin Pirate Bayn, Piratbyrånin kuin internetinkin.”
”Jo itse internet syntyi ihmisten käyttötavoista, ja hakkerien ja muiden ”kummajaisten” merkitys oli suuri. Alusta lähtien internetissä on ollut kyse informaation jakamisesta, ei yksittäisistä käyttäjistä ja heidän mahdollisuuksistaan kontrolloida. Tätä ei ymmärretä ja siksi ymmärtämättömät ovat jo menettäneet pelin. He eivät tiedä mitä tapahtuu.”
Mutta jos vielä inttäisi, eikö sittenkin ole menossa taistelu. Eikö olisi mahdollista, että on olemassa internet ja yhtä aikaa lait, jotka tekevät tiedostojenjaon mahdottomaksi?
”No, nythän tiedostojen jakaminen on jo tekijänoikeuslakien rikkomista. Mutta sillä ei ole vaikutusta.”
Mutta entä jos internetliikennettä aletaan valvoa esimerkiksi pakottamalla palveluntarjoajat tarkkailemaan kaikkea liikennettä?
”Sitä on jo yritetty. Tämä on taas merkki siitä, että ei tajuta, mistä on kysymys. Jos ihmiset esimerkiksi maksaisivat internetpalveluntarjoajille pakollista lisenssimaksua, joka välitettäisiin tekijänoikeusjärjestöille ja sitä kautta taiteilijoille, se olisi ihan ok. Mutta ongelma on, että he eivät tiedä mitä minä kuuntelen ja katson, eivätkä tekijänoikeusjärjestöt edusta kaikkia taiteilijoita, eivät varsinkaan kaikkia niitä taiteilijoita, joiden töitä internetin avulla jaetaan. Eikä jakamiseen tarvita world wide webiä ja sen protokollia. Kotikopiointi on maailmalla valtavaa, erityisesti siellä missä internetyhteydet ovat huonot.”
22-vuotias Andersson on ollut Merirosvotoimiston toiminnassa mukana alusta lähtien. Hän korostaa, että kysymys ei ole perinteisestä lobbausjärjestöstä, koska kaikki toimii ilman keskusjohtoa. Hänen roolikseen on Piratbyrånin saitilla nimetty ”diverse, mediakontakt”; sekatyöläinen siis. Sara kertoo kirjoittavansa, osallistuvansa keskusteluihin, pitävänsä yllä yhteyksiä mediaan.
Piratbyrånin toiminnassa on mukana myös taiteilijoita, opettajia, journalisteja, opiskelijoita ja tietokonenörttejä. Kukin osallistuu tilanteen ja oman halunsa mukaan. Sara kertoo joskus käyttävänsä lähes kaiken aikansa Piratbyrånin toimintaan, toisinaan taas vain jokusen tunnin kuukaudessa. Erityisellä ilolla hän muistelee viime vuodelta Steal This Film II -dokumentin tekoa.
Piratbyrånin saitilla näkyvät ihmiset näyttävät olevan suhteellisen nuoria. Missä ovat vanhukset?
”No, esimerkiksi Steal This Film II:ssa on vanhempia kavereita. Yleensä he ovat ilmaisunvapauden puolustajia, taiteilijoita tai muita kulttuurinörttejä.”
Kuinka paljolti tämä kaikki on sukupolvikysymys? Esimerkiksi Pirate Cineman tiedotteessa sanotaan, että ”emme maksa elokuvista, koska niiden ilmainen jakelu netissä on meille yhtä luonnollista kuin ilma, jota hengitämme”. Samoin Steal This Film II:ssa haastatellut nuoret kadulla sanovat ”No sehän on netissä. Kyllä sen saa ottaa”. Tuo ei ole ihan minun kokemukseni maailmasta.
”Meille on opetettu, ettei saa varastaa. Mutta kopioiminen ei ole samaa kuin varastaminen. Kopion tekeminen jättää alkuperäisen tallelle. Käsityksemme mukaan ei siis ole puhe varastamisesta, eikä kopioiminen ole varkautta. Kaiken pohjalla on kysymys immateriaalisten asioiden luonteesta. Sukupolvien välinen ero johtuu teknisen puolen ymmärtämisestä. Poliitikot ja lainsäätäjät ovat valitettavan pihalla. Totta kai internetin kaikkien ominaisuuksien ymmärtäminen on vaikeaa, mutta ainahan voi kysyä joltakulta!”
”Tietokoneet kehittyvät koko ajan, kovalevyt ovat suurempia, verkot ovat nopeampia; digitaalisen luomisen, miksaamisen, muokkaamisen tavat moninaistuvat. Toivon tekijänoikeusteollisuuden ja lainsäätäjien puolesta, että ne hoksaavat pian missä mennään ja palaavat todelliseen maailmaan, eivätkä tuputa omaa kuvitteellista kontrollin maailmaansa.”
Sara korostaa, ettei ole nörtti. Hänen tietokoneensa on kuulemma erilaisista osista koottu vanha PC, jonka käyttöjärjestelmänä on – Windows. Käyttöjärjestelmävalinta ei kuitenkaan ole tietoinen kannanotto, ”siinä vaan on käynyt niin”. Hän tutustui nettikulttuuriin ensin irc-keskustelukanavilla, joihin lähti mukaan silloisen poikaystävänsä usuttamana. Netti kuitenkin näytti viehätyksensä nopeasti ja ensin Sara ystävineen aloitti radio-ohjelman, joka käsitteli digitaalista maailmaa. Pian tästä syntyi myös Piratbyrån.
Mikä kaikki muuttuu uuden toimintatavan myötä? Tietokoneohjelmistot, tietosanakirjat, musiikki, elokuvat?
”Muutos ei koske pelkästään jakelua, vaan ihmisten toimintaa, esimerkiksi taiteen tekemisen tapoja. Koko suhde kulttuuriin muuttuu ja on muuttunut jo pitkän aikaa. Kopiointi on mahdollista kaikille, mutta ihmiset käyttävät mahdollisuutta monin tavoin. Se kytkeytyy eri lailla eri ihmisten elämään. Tilanne muuttuu koko ajan. Uusia mahdollisuuksia syntyy, yhtiöitä perustetaan, uusia bisnesmalleja putkahtelee esiin. Toiset taas käyttävät internetiä kulttuurin luomiseen.”
Eli ei olisi ongelma, jos vanhoja malleja jäisi jäljelle?
”Ei se ole minulle ongelma, mutta muilla tuntuu olevan ongelmia sen suhteen, mitä minä teen. Vanhat mallit saavat toimia minun ja Piratbyrånin puolesta, kunhan ne eivät pilaa internetiä. Kukaan ei välittäisi näistä yhtiöistä, elleivät ne puuttuisi ihmisten tapaan toimia internetissä. Mutta ne puuttuvat asiaan, koska niiden bisnesmalli vaatii sitä. En siis tahallani ärsytä heitä, mutta toimintatapani ovat heidän kannaltaan kielteisiä.”
”Elämme maailmassa, joka suosii lyhyen tähtäimen ratkaisuja, taloudellisia arvoja. Yhtiöt ovat ajautuneet pahaan ristiriitaan. Toisaalta teknologian edistymistä tuetaan ja halutaan, mutta toisaalta sitä muista syistä vastustetaan. Teknologian edistyminen tekee rajatuista bisnesmalleista mahdottomia.”
Piratbyrånin saitilla on työntekijöiksi listattu viisi miestä, mutta vain yksi nainen, Sara. Miksi?
”Kuvaruudulla ei ole sukupuolta, mutta sillä esitetyt ajatukset ja ideat tulevat ihmisiltä, ja siksi kasvatuksen ja yhteiskunnan miesvaltaisuus hiipii kuvaan. Lapsia kannustetaan harrastamaan erilaisia asioita sukupuolen mukaan, heidän oletetaan asettavan asiat tietynlaiseen tärkeysjärjestykseen.”
Mitä on ohjelmassa seuraavaksi?
”Odotan erityisesti reissua Manifestaan [eurooppalainen nykytaidebiennaali], Trentinoon, Italiaan. Meidät kutsuttiin sinne, koska olemme osallistuneet myös erilaisiin kulttuuritapahtumiin. Vuokraamme bussin ja viivymme siellä ainakin viikon verran.”
Ja teette mitä?
”No, taidetta, ilmeisesti.”
Tere Vadén
