Miten hyvin vihreät ja Vasemmistoliitto onnistuvat kokoamaan politiikasta yhä kiinnostuneemman vihreän vasemmiston laajemmin piiriinsä?
VOIMAN TOIMITTAJA ANNA-REETTA KORHONEN etsi pätkätyöläisten oikeuksista kiinnostunutta vihreää vasemmistoa. Hän haastatteli joukon leimallisesti punavihreitä Vasemmistoliiton ja Vihreän liiton nuoria poliitikkoja, ja demareiden Osku Pajamäkeä. Artikkeli on luettavissa tämän lehden sivuilta 21–22.
Haastatelluilla on näkemyksiä ja sanottavaa, mutta miten hyvin puolueet – vihreät ja Vasemmistoliitto – onnistuvat kokoamaan politiikasta yhä kiinnostuneemman vihreän vasemmiston laajemmin piiriinsä?
ILMASTONMUUTOS ON PYSYNYT VIHREIDEN ASIALISTALLA, puolue on myös selkeästi vastustanut ydinvoimaa. Muun yhteiskuntapolitiikan puolella aukeaa varsin sekalainen tilkkutäkki. Talous- ja toimeentulopolitiikka jäävät hahmottomaksi ”suuntaan jos toiseen” -pyörittelyksi, kun arvoliberaalit vihreät keskittyvät enimmäkseen identiteettipolitiikkaan. Osmo Soininvaarakin unohti kansalaistulon, kun pääsi ministeriksi.
Vihreiden toimintamahdollisuuksia rajoittaa myös se, että viimeiseen asti yksilölliset vihreät eivät tunnu ymmärtävän joukkovoiman merkitystä. Puolue ei olekaan konkreettinen poliittinen liike, vaan ennemminkin liuta lievästi politiikasta kiinnostuneita, puoluetta helpostikin vaihtavia äänestäjiä.
MIKÄLI VIHREÄÄ LIITTOA VAIVAA POLIITTISEN LINJAN PUUTE, Vasemmistoliitto taas on vailla aikaan sopivaa johtajaa. Suvi-Anne Siimeksen hyvänä pyrkimyksenä on ollut kohota uusvasemmiston kokoavaksi voimaksi – ja säilyttää samalla vanhatkin kannattajat. Hän on myös yrittänyt saada puoluettaan ottamaan ympäristökysymykset vakavasti.
Siimeksen rasitteena on kuitenkin vahva kiinnittyminen oikeistolaiseen uusklassiseen talousteoriaan. Tämä on häivyttänyt Vasemmistoliiton ja muiden puolueiden – jopa kokoomuksen – väliset talouspoliittiset erot. Siimes ei ole juurikaan halunnut kajota talouden rakenteisiin. Monille tämä on ylittämätön este.
Vasemmistoliiton ruotsalaisen sisarpuolueen johtaja kompastui osin siksi, että piti kiinni ismistä, kommunismista. Kertakaikkinen irtisanoutuminen puolueen historiasta ei kanna sekään. Sitä paitsi, mitä vikaa on pohjoismaisessa sosialismissa? Lue: sekatalous. Se on saanut kaikkine puutteineenkin aikaan poikkeuksellisen turvalliset ja tasa-arvoiset yhteiskunnat.
Jaana Airaksinen
