Lidlin työntekijät joustavuuden äärirajoilla.
KANSAINVÄLINEN LIDL-KAUPPAKETJU on niittänyt maailmalla kyseenalaista mainetta epäinhimillisinä pidettyjen työnjohtomenetelmiensä vuoksi. Epävarmoissa työsuhteissa työskentelevät, etupäässä nuoret työntekijät kohtaavat kovaa painostusta myös Suomen Lidl-myymälöissä.
Tämä ei tarkoita, että kaikki nuoret aina alistuisivat joustovaatimuksiin, mutta Lidlin aseena oikeuksistaan kiinni pitäviä nuoria vastaan ovat koeajan mahdollistamathelpot irtisanomiset ja niillä uhkaaminen.
Annika Hämäläinen, 27, ja Salla Soinikoski, 19, työskentelivät Espoon Karakallion Lidl-myymälässä. Molempien työ alkoi viime syksynä ja loppui tammikuussa 2005. Annika Hämäläinen irtisanottiin vain viikkoa ennen koeajan päättymistä. Saman kohtalon koki hänen työkaverinsa. Salla Soinikoski puolestaan otti itse lopputilin. Viimeinen pisara oli, kun aluepäällikkö nöyryytti häntä työpäivän päätteeksi määräämällä hänen laukkunsa ja pukukaappinsa tarkastettaviksi.
ALUEPÄÄLLIKKÖ KIELTÄYTYI kertomasta perustetta Annikan potkuille. Irtisanominen juuri ennen koeajan umpeutumista antaa aihetta epäillä, onko Lidlin tietoisena tarkoituksena hyödyntää koeajan tarjoamia painostusmahdollisuuksia.
Koeajalla työntekijällä ei ole irtisanomissuojaa, mikä aiheuttaa varsinkin Lidlin oloissa jatkuvaa epävarmuutta. Herkimmin ovea näytetään niille, jotka eivät aina taivu esimiesten tahtoon. Annika Hämäläinen arvelee, että hänestä ja hänen työkaveristaan hankkiuduttiin eroon, koska he yrittivät pitää kiinni oikeuksistaan. ”Jouduimme jatkuvasti tappelemaan esimerkiksi taukojen ja ruokatuntien pitämisestä”, Hämäläinen kertoo. Salla Soinikosken mukaan ongelmia oli myös Suomenojan Lidl-myymälässä, missä hän aluksi työskenteli. ”Aluksi mulla oli useita yhdeksän tunnin työpäiviä ilman, että olisi ollut yhtään kymmenen minuutin taukoa tai edes ruokatuntia”, Soinikoski kertoo.
HÄMÄLÄISEN MUKAAN joustovaatimukset menivät mahdottomiksi. Todellisuus ei vastannut lainkaan sitä kuvaa, joka heille annettiin työhönoton yhteydessä. Silloin heille tähdennettiin, kuinka Lidlin periaatteisiin kuuluu kunnioittaa työntekijöitä ja kohdella heitä oikeudenmukaisesti. Työvuorolistat luvattiin tehdä aina vähintään kolmeksi viikoksi eteenpäin, mutta todellisuudessa vuorolistat saattoivat ilmestyä viikon varoitusajalla.
Koskaan ei ollut varmaa sekään, päättyisikö työvuoro ajallaan vai menisikö ylitöiksi. ”Jouduin tekemään paljon iltavuoroja ja kuljin kotiin bussilla. Melkein joka kerta jouduin taistelemaan siitä, että ehtisin bussiin ajoissa”, Soinikoski kertoo.
Suuri osa työntekijöistä oli 17–19-vuotiaita. ”Kun katsoi niitä ihmisiä, niin ne olivat aivan uuvuksissa. Sellainen kohtelu ja nöyryytys on omiaan aiheuttamaan kokemattomammille työntekijöille jopa mielenterveysongelmia”, Hämäläinen sanoo. ”Monet työntekijät sanoivatkin itse itsensä irti. Osa lähti kuukauden, jotkut jo parin viikon jälkeen kävelemään, kun huomasivat, millaista kohtelua Lidlissä sai.”
PALVELUALOJEN AMMATTILIITON sopimussihteeri Juha Ojala ei ylläty kuullessaan Annikan ja Sallan tapauksista. ”Lidlissä työntekijöitä on irtisanottu herkemmin kuin muualla. Työnjohto ja valvonta on keskimääräistä ankarampaa. Myös tarkastuksiin liittyvistä ylilyönneistä on kantautunut meille uutisia”, Ojala kertoo.
Ojala arvelee, että Lidl on viime aikoina pyrkinyt korjaamaan julkisuuskuvaansa. Yritys kuuluu työnantajaliittoon ja on hyväksynyt minimitason luottamusmiesjärjestelmän. Tämä tarkoittaa, että yrityksessä on yksi pääluottamusmies, jonka tulisi hoitaa noin 60 toimipaikan asioita.
LIDLIN HENKILÖSTÖPÄÄLLIKKÖ Ari Virtamies kieltäytyi antamasta lausuntoa ja neuvoi kääntymään toimitusjohtajan puoleen. Toimitusjohtaja ei kuitenkaan ole tavoitettavissa eikä hänen suoraa numeroaan anneta. Toimitusjohtajan sihteeri sen sijaan pyytää kysymykset kirjallisina. Vastaus tulee bumerangina: ”Kiitos mielenkiinnostanne yritystämme kohtaan. Valitettavasti toimitusjohtajamme Antti Tiitola on niin kiireinen, ettei ehdi vastaamaan kysymyksiinne.”
Kirjoittaja on ViNO Ry:n jäsen.
Miika Saukkonen
