Arvostelussa Hanna Nikkasen & Antti Järven kirja Karanteeni.

Hanna Nikkasen ja Antti Järven Karanteeni on mainio esimerkki tietokirjasta, joka tarinallisen luistavalla otteella vetäisee vastustamattomasti mukaansa. Hotkaisin runsaasti napakkaa tietoa HI-viruksen historiasta sisältävän kirjan liki kertaistumalta.

Kirjan vetävyys perustuu täsmälliseen, lyhyitä lauseita ja kappaleita suosivaan kieleen sekä paisuttelemattomaan ja yletöntä tunteilua välttävään, asiallisen myötätuntoiseen tyyliin. Myös viileä asiatieto ja ihmisten – niin sairastuneiden kuin viranomaisten – kokemukset ovat teoksessa oivallisessa tasapainossa.

Väljän kronologisesti etenevä teos paljastaa lukijalle aidsin 30-vuotisen suomalaisen historian ensimmäisestä diagnoosista ja ennakoivasti alkaneista tutkimuksista lähtien aina nykytilanteeseen, jossa hiv-positiivisuus ei enää merkitse kuolemantuomiota, vaan lääkkeillä kurissa pidettävää kroonista sairautta.

Teos on tärkeä puheenvuoro, sillä se osoittaa, että hiv-positiiviset joutuvat edelleen kokemaan syrjintää, eristämistä ja eristäytymistä. Suurin osa diagnoosin saaneista salaakin sairautensa ympäristön reaktioiden pelossa. Ikävä kyllä HI-virusta koskevat käsitykset värittyvät edelleen vuosikymmenten takaisella pelolla ja häpeällä.

Hanna Nikkanen
& Antti Järvi:
Karanteeni. Kuinka
aids saapui Suomeen.
Siltala 2014. 228 s. Viisi tähteä.

Marjo Jääskä