Arto Halonen: Sinivalkoinen valhe. Ensi-ilta 5.10.

Prinsessan (2010) muodossa näytelmäelokuvan puolella syrjähypellyt dokumentaristi Arto Halonen on tehnyt pitkän dokkarin suomalaisen hiihdon dopingskandaalista. Halonen on tehnyt kotiläksynsä huolella ja taitaa tarinan kertomisen. Valkokankaalta vyöryy uutismedioista tuttu perusaineisto jäntevän jäsennellysti. Samalla eteen marssii tuoreempiakin näkökulmia, yhteyksiä ja todistajia.

Petosten, valehtelun ja vaikenemisen verkko kietoutuu entistä tiukemmin myös lajin viimeisten puhtaiden ikonien – ei vähiten Juha Miedon ja Marjo Matikainen-Kallströmin – ympärille.

Dokumentin punaisena lankana kulkee ajatus huippu-urheilun moraalisesta kaksoisstandardista ja sen yksilöiden kannalta kestämättömästäkin painosta. Halonen näyttää myös, että lopulta kyse on kansainvälisesti pienistä viihdebisneksen piireistä, jotka näennäisen kilpailun ohella suojelevat omien tuotekehittelyjensä salojen ohella yhteistä brändiään.

Elokuvan nähtyään entistä harvempi enää haaveilee lapsilleen huippu-urheilijan elämänuraa.

Arto Halonen: Sinivalkoinen valhe. Ensi-ilta 5.10. Neljä tähteä.

Tuomas Rantanen