”Ilman elokuvaa elämäni ei olisi elämisen arvoista”, iranilainen elokuvaohjaaja Samira Makhmalbaf toteaa.
Viimeksi iranilaisohjaaja Samira Makhmalbaf yritettiin murhata puoli vuotta sitten. Samira Makhmalbafin Two-Legged Horse -elokuvan kuvaukset keskeytyivät Pohjois-Afganistanin Sarepolissa 28. maaliskuuta dramaattisesti, kun 30-vuotiaan ohjaajan neljännen pitkän elokuvan kuvauksissa räjäytettiin pommi. Iskun tekijä oli ilmeisesti soluttautunut avustajana elokuvan kuvauksiin.
Kuusi kuvausryhmän jäsentä loukkaantui hengenvaarallisesti, mutta kukaan ei kuollut. Lisäksi iskussa haavoittui useita ekstranäyttelijöitä. Koko tapahtumasarja on tallentunut filmille. Kuvaajana toimi tuolloin Makhmalbafin sisko Hana, joka säilyi ihmeen kaupalla hengissä.
Samira Makhmalbafin elokuvien sensuroimaton yhteiskuntakritiikki ei miellytä fundamentalisteja. Mikään järjestö ei ilmoittautunut iskun tekijäksi, mutta julkisuudessa siitä epäiltiin Talebania ja al-Qaidaa.
Elokuvan kuvaukset saatettiin loppuun kesän aikana. Kuvauspaikka pidettiin salassa.
Samira Makhmalbaf on saanut kahdella elokuvallaan, The Blackboards (Takhté siah, 2001) ja At Five in the Afternoon (Panj é asr, 2003) Cannesin kilpasarjan juryn palkinnon historian nuorimpana ohjaajana. Pitkän esikoiselokuvansa The Apple (Sib, 1998) hän ohjasi vain 17-vuotiaana.
Suomalaistenkin videovuokraamojen valikoimiin kuuluu elokuva Eleven Minutes, Nine Seconds, One Image: September 11 (2002). Siinä 11 elokuvaohjaajaa kertoo syyskuun 11. päivän vaikutuksista ympäri maailmaa. Makhmalbafin lisäksi ohjaajan näytteensä antavat muun muassa Ken Loach, Sean Penn ja Mira Nair.
Viime vuosien aikana Makhmalbaf ja hänen perheensä on yritetty murhata viisi kertaa. Hänen isänsä on myös elokuvantekijä. Nuoresta fundamentalistista maansa arvostelijaksi kääntynyt Mohsen Makhmalbaf asuu tällä hetkellä maanpaossa Euroopassa.
Mohsen Makhmalbaf on käsikirjoittanut Samira Makhmalbafin kanssa miltei kaikki hänen elokuvansa, myös uusimman.
Two-Legged Horsen tarina on rankka ja raadollinen edellisten elokuvien tapaan. Sairas ja rahaton prostituoitu joutuu kotikylässään toistuvasti raiskatuksi. Hänellä on lukuisia lapsia ja perhe joutuu kaivamaan ruokansa kylän roskatunkiolta. Rikas kaupunkilaismies vie mukanaan naisen vanhimman lapsen.
Mies pakottaa pojan kilpailemaan muiden ”ottolastensa” kanssa. Voittaja saa toimia miehen sodassa rampautuneen pojan kantojuhtana, jonka tehtävä on kuljettaa poika kontaten joka päivä kouluun ja takaisin.
Hevosena toimimisesta prostituoidun poika saa yhden dollarin päiväpalkan. Rampa ei ole koskaan tyytyväinen juhtaansa – hän on pyytänyt isäänsä ostamaan hänelle oikean hevosen, ei poikaa.
”Haluan näyttää, minkälaisiin äärimmäisyyksiin ihminen kykenee, toisaalta rakkauteen ja uhrautuvaisuuteen, toisaalta hyväksikäyttöön, jossa toista ihmistä kohdellaan julmemmin ja huonommin kuin eläintä”, Samira Makhmalbaf kertoo elokuvastaan.
Cannesin elokuvajuhlilla toukokuussa vuonna 2007 vieraillutta, hiljaisella äänellä puhuvaa ja ujon oloista ohjaajaa on vaikeaa kuvitella naiseksi, joka fundamentalistisessa Iranissa päätti lopettaa 15-vuotiaana koulun, koska piti opettajia tietämättöminä.
Makhmalbaf kertoo, että hänen tarkoituksenaan on elokuvassa etsiä ihmisyyden rajoja, sitä kuinka paljon ihminen voi nöyryyttää itseään tyydyttääkseen tarpeensa.
”Meidän olisi kysyttävä itseltämme, kuinka monta kertaa me olemme olleet jonkun toisen hevosina.”
Miksi nuori elokuvantekijä haluaa jatkaa työtään, vaikka se uhkaa hänen henkeään? Kysymys tuntuu Cannesin pintakiillossa kolkolta, vaikka onkin Makhmalbafin kohdalla täysin todellinen. Suurimmalle osalle juhlilla vierailevista kollegoista työn riskit ovat aivan toisella tasolla.
”Ilman elokuvaa elämäni on tyhjää ja merkityksetöntä. Elämä aiheuttaa aina kärsimystä ja kipua, ja elokuva on minulle tapa lievittää ja purkaa sitä kipua. Elokuva on minulle henkilökohtainen asia.”
Samira Makhmalbafin esikoisohjaus Omena Yle Teemalla 19.1.
Kalle Kirstilä
