Rian Johnson: Looper. Ensi-ilta 2.11.

Kaltaiseni scifi-nörtti kahlaa läpi elämänsä jatkuvan toiveikkaana ja toistuvan pettyneenä. Viihdeteollisuus puskee tieteiselokuvia ja -sarjoja tasaisen tappavaan tahtiin, mutta vain harvat tuotokset ovat mistään kotoisin. Välillä sitä tulee vieroitusoireiden kourissa katsoneeksi melkoista kuraa. Ja silti sitä aina jaksaa toivoa parasta.

Looper ei tuottanut pettymystä. Elokuva keskittyy aikamatkailun nostattamiin moraalisiin kysymyksiin ja itsensä kohtaamisen tuskaan. Vaikka tämä tulevan ja menneen minän kohtaaminen esitetään tieteistarinan kaavussa, pätevät samat lainalaisuudet. Välillä peiliin katsominen on kivuliasta. Elokuva keskittyykin viisaasti ihmisenä olemiseen, ja ohittaa kaikki aikamatkailun tekniset yksityiskohdat.

Hollywoodin unelmatehdas keskittyy tavallisesti tehostespektaakkeleihin, mutta Looper ei mässäile tietokonegrafiikalla, päinvastoin. Hienovaraiset tehosteet lavastavat lähitulevaisuuden, joka vaikuttaa tutulta ja samalla uskottavalta. Tämän ratkaisun mahdollistaa käsikirjoitus, jota ei tarvitse piilottaa komealla kuorrutuksella.

Rian Johnson: Looper. Ensi-ilta 2.11. Viisi tähteä.

Jari Tamminen