Helsingin Kaupunginteatterin uutuusnäytelmä, Enron – Suuri huijaus, sai ensi-iltansa Lontoossa vuoden 2009 syksyllä.

Helsingin Kaupunginteatterin uutuusnäytelmä, Enron – Suuri huijaus, sai ensi-iltansa Lontoossa vuoden 2009 syksyllä.

Se pyöri pitkään täysille katsomoille kaupungissa, jossa irtisanotut pankkiirit olivat vuotta aiemmin kävelleet ulos konkurssiin menneiden investointipankkien pilvenpiirtäjistä. Monet hymyilivät. Työttömiksi jääneiden pankkiirien ilmeet tuntuivat sanovan, ettei tässä sen suurempaa hätää ole.

Kertooko Enron heistä? Vuonna 2001 konkurssiin mennyt Enron ei ollut pankki vaan yhdysvaltalainen energiayhtiö. Sen piti tuottaa sähköä ja lämpöä, mutta toisin kävi.

Viimeisinä vuosina Enron ei niinkään keskittynyt energiantuottamiseen vaan innovatiiviseen voitontekoon eli kirjanpitorikoksiin. Joku voisi puhua myös johdannaiskaupasta ja tytäryhtiöiden kautta hoidetusta taloussuunnittelusta.

Lontoon Enron oli puhdasoppinen opetusnäytelmä, mutta mitä se opetti? Missä suuri huijaus tapahtui?

Tapahtuiko se Enronin konttorissa? Jos näin oli, meillä ei ole hätää. Syylliset laitettiin vastuuseen, häkki heilahti, ja herkimmät ymmärsivät tehdä itsemurhan. Kauhistuttava mätä omena saatiin pois ihanasta eväskorista. Systeemistä tuli taas terve, ja yhdeksän vuotta myöhemmin voimme nauraa menneisyyden rikoksille.

Vai oliko Enron sittenkin 2000-luvun alkunäytös? Se valittiin kuutena peräkkäisenä vuotena Amerikan innovatiivisimmaksi yritykseksi, kunnes joku keksi kutsua sitä rikollisten pyörittämäksi suureksi huijaukseksi. Ero innovaation ja rikoksen välillä oli niin pieni, että säästöpossusäästäjää huimaa.

Olisin kovasti halunnut nähdä näytelmässä tuon jälkimmäisen opetuksen, mutta saatoin keksiä sen myös itse. Etenkin Lontoon esityksen loppumonologi jätti olon tyhjäksi. Jos se kuullaan myös Helsingissä, kannattaa miettiä tarkkaan, mitä meidän halutaan oppivan.

Enron ensi-illassa 5.11. Helsingin Kaupunginteatterissa, esitykset 25.2. asti.

Hanna Kuusela