Geenimanipuloinnin haittavaikutuksista kirjoittavat tutkijat ovat joutuneet tiedemaailmassa ahtaalle.
Turun yliopiston tutkijaprofessori Eva-Mari Aro sanoi huhtikuussa 2014, että poliitikot, jotka seuraavat äänestäjien kielteistä mielipidettä geeniteknologiasta, aiheuttavat ”vastuutonta hallaa koko ihmiskunnalle”.
Aro vaatii, että poliittisten päätösten ”tulisi pohjautua luotettavaan tietoon”. Hänen lausuntonsa on esimerkki siitä, että geenimuuntelun vastustajia pidetään irrationaalisina ja taikauskoisina.
Kun jokin yhtiö lanseeraa uuden geenilajikkeen, tutkimukset sen terveysvaikutuksista ovat useimmiten yhtiön itsensä tekemiä. Näissä tutkimuksissa ei geenilajikkeista yleensä löydetä minkäänlaisia haittoja.
Useat ulkopuoliset tutkijat ovat havainneet geeniruokatutkimuksissaan lukuisia haittavaikutuksia, mutta monesti nämä tutkijat pyritään vaientamaan.
Hyvä esimerkki on maltillinen, geeniteknologiaan uskova brittitutkija Arpad Pusztai.
Hän kertoi vuonna 1998 julkisuuteen tutkimuksestaan, jossa hän oli havainnut geenimanipuloituja perunoita syöneissä rotissa merkittäviä vaurioita.
Merkittävästä havainnostaan Pusztai ei saanut tiedepalkintoa. Sen sijaan häntä painostettiin voimakkaasti, hänen lausuntojaan vääristeltiin karkeasti ja hänet erotettiin tutkijanvirasta.
Geenimanipulointialan johtava yhtiö Monsanto oli vähän aikaisemmin antanut Pusztain edustamalle tutkimuslaitokselle 210 000 euron apurahan.
Tapauksesta viisastuneena Britannian hallitus päätti lopettaa rahoituksen kaikilta tutkimuksilta, joissa geeniruuan terveellisyyttä testattiin käytännössä.
Monsanto jatkoi kuitenkin tutkimusten tekemistä. Esimerkiksi vuonna 2004 tieteellisessä Food and Chemical Toxicology -aikakauslehdessä julkaistiin yhtiön tutkijoiden artikkeli yhtiön manipuloiman maissin terveydellisistä vaikutuksista.
Artikkelin johtopäätösten mukaan kolmen kuukauden ajan geenimanipuloidulla maissilla syötetyt rotat eivät eronneet terveyden suhteen tilastollisesti merkitsevästi tavallisella maissilla syötetyistä rotista.
Ranskalaisen Caenin yliopiston molekyylibiologian professori Gilles-Éric Séralini ei ollut tyytyväinen tutkimukseen, joten hän käynnisti samankaltaisen tutkimuksen, jossa rottia tutkittiin kolmen kuukauden sijasta kaksi vuotta.
Samaisen FCT-lehden vertaisarvioita tekevät tiedenaiset ja -miehet hyväksyivät Séralinin ja kumppaneiden tutkimuksen perusteella kirjoittaman artikkelin, joka ilmestyi lehdessä vuonna 2012 ja herätti valtavasti huomiota.
Séralinin tutkimus osoitti muun muassa, että Yhdysvalloissa yleisesti käytetyllä geenimanipuloidulla maissilla ruokitut rotat kuolivat selvästi aikaisemmin kuin tavanomaisella maissilla ruokitut.
Monet geenimanipuloinnista innostuneet tutkijat väittivät Séralinin tutkimuksessa olevan raskauttavia virheitä: rottia oli liian vähän tai ne olivat vääränlaisia, ja tutkimustulos oli vain sattumaa.
Vuoden 2013 alussa FCT-lehteen luotiin uusi bioteknologian apulaispäätoimittajan vakanssi, johon valittiin Monsanto-yhtiössä aiemmin palvellut Richard E. Goodman. Myöhemmin samana vuonna lehti päätti peruuttaa Séralinin ja kumppaneiden artikkelin julkaisemisen.
Peruutuskirjeessään FCT:n päätoimittaja kirjoitti, että Séralinin aineiston tutkiminen ei paljastanut mitään viitteitä petoksesta tai tarkoituksellisesta harhaanjohtamisesta, eikä mitään vääriä tietoja löydetty.
Séralinin artikkelin poisvetämistä protestoi 1355 tutkijaa. He ilmoittivat boikotoivansa FCT:tä kustantavaa hollantilaista Elsevier-kustantamoa, joka julkaisee 2000:ta tiedelehteä.
Toukokuussa 2014 FCT julkaisikin Séralinin vastineen syytöksiin, jotka johtivat hänen artikkelinsa peruuttamiseen.
Vastineessaan Séralini ja hänen kollegansa osoittavat, että FCT:n harjoittama kaksinaismoralismi jatkuu: vuonna 2014 lehdessä julkaistiin Min Zhangin ja kumppanien geeniruokatutkimus, joka olisi pitänyt jättää julkaisematta, jos siihen olisi sovellettu niitä kriteerejä, joiden väitettiin olevan Séralinin artikkelin peruuttamisen takana.
Séralinin tutkimuksesta Zhangin ja hänen kollegoidensa tutkimuksen erotti ennen kaikkea sen lopputulos: geeniruoka ei ole vaarallista.
Olli Tammilehto
