Arvostelussa Larry Charlesin ohjaama elokuva Diktaattori.

X-paroni (1964) on Spede Pasasen mainio esikoiselokuva, jonka hän teki Risto Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran kanssa. Siinä ilakoitiin maalaispojan ja paronin roolivaihdoksella ja viitattiin kepeästi luokkajännitteisiin.

Sacha Baron Cohen taas ei nimestään huolimatta ole sijoittanut omaa muunnelmaansa klassisesta kaksoisolentoteemasta paronien maailmaan. Diktaattorin aineksia ovat itäiset tyrannivaltiot, terrorismiuhat sekä Charles Chaplinin Diktaattori (1940).

Siinä missä Chaplinin syvästi kantaaottava elokuva parodioi Adolf Hitleriä ja äityy lopulta pateettiseenkin humanismin puolustukseen, Cohenille riittää paljon vähempi.

Cohen hallitsee poliittisesti epäkorrektin pilailun suvereenisti. Umpihuonotkin vitsit naurattavat tarkan ajoituksen ja Cohenin eloisan näyttelijäkaraktäärin varassa. Elokuvan fataali ongelma on se, että vaikka tekijät ovat tekevinään satiiria, raina pikemminkin nuoleskelee valtakulttuurisia stereotypioita kuin osaa nauraa niille.

Larry Charles: Diktaattori. Elokuvateattereissa nyt. Kaksi tähteä.

Tuomas Rantanen