Eurooppa palaa & te vain istutte siinä.

Maaliskuun 14. päivä kansalaiset kävelivät kadulle Brysselissä osoittamaan mieltä. Mielenosoittajat 13 eri maasta vastustivat liian kireitä talouskurimenetelmiä ja epädemokraattista päätöksentekoa. Yrityslobbausta tarkkaileva CEO-järjestö kertoo, että poliisi yritti estää rauhanomaisen mielenosoituksen. Siitä huolimatta Euroopan kevät on täällä, kansa nousee kaduille.

Mutta mihin suomalaisten veronmaksajien rahoja todella käytetään eurokriisissä? Ja kuka siitä voi ymmärtää mitään?

Muutama tutuistani osaa kakistelematta luetella, mitä eroa on esimerkiksi EVM:llä, ERVV:llä ja ERVM:llä. Tunnen myös todella monta ihmistä, jotka päivittäisestä uutisseurannasta huolimatta kadottavat mielenkiinnon, kun keskustelu kääntyy euroalueen rahoitusvakauden järjestelyihin.

Esa Leskisen ohjaama Neljäs tie -dokumenttinäytelmä kertoo siitä, miten on tultu tilanteeseen, jossa suomalaista hyvinvointivaltiota puretaan ja EU-kriisiä hoidetaan rahoittamalla pankkeja. Päähenkilönä on Suomi, ja tarina alkaa ensimmäisestä maailmansodasta.

Keskiössä ovat päättäjät. Heidän heikkoutensa eivät jää huomaamatta tarkoilta historioitsijoilta eikä teatterintekijöiltä.

Neljäs tie hätyyttää katsomaan tilannetta Euroopassa. Sitä kannattaakin katsoa, sillä esimerkiksi toukokuussa yhteiseurooppalainen kansanliike järjestää Blockupy Frankfurt 2.0 -tapahtumaa. Kohteena on silloin Euroopan keskuspankki.

Mielenosoittajien kritiikin kärjessä ovat EKP:n valtuudet ja se, ettei sen toimia vahdi mikään riippumaton taho. EKP ajaa EVM:ää, Euroopan vakausmekanismia, sitä viimeisintä hätärahastoa, joka otetaan käyttöön tämän vuoden aikana. Ja ERVV ja ERVM ovat EU:n komission alaisia rahastoja, jotka on perustettu vuonna 2010 hätärahoitukseen. Niiden yhteenlasketut takuut ovat yli 800 miljardia euroa.

Isoja summia, joiden liikkeiden ymmärtäminen on tärkeää: ketä tai mitä rahoilla todella tuetaan.

Esa Leskinen & Sami Keski-Vähälä: Neljäs tie 18.5. asti Kansallisteatterissa.

__________

Neljäs tie vie talouskiemuroihin

Kansallisteatterin Neljäs tie -näytelmä hakee dokumenttiteatterista uusia puolia. Sen taustatyöryhmässä on mukana myös Voiman toimituspäällikkö Susanna Kuparinen, jonka Valtuusto- ja Eduskunta-dokumenttiteatteritrilogiat ovat herättäneet keskustelua ajankohtaisesta päivänpolitiikasta.

Neljäs tie muistuttaa paljon Kuparisen ohjauksia: lyhyitä otteita eduskunnassa pidetyistä puheista kautta historian, tyyliteltyjä henkilöhahmoja, jotka luodaan yhdellä ilmeellä, ja yhteiskunnan kipupisteiden julmaa osoitusta.
Lavalla on myös Kuparisen näytelmistä tuttu Pekka Korpis -hahmo: mies joka puhuu hitaasti ja selkeästi. Tällä kertaa se on emumunauksia avaava Esko Seppänen (Jukka Puotila).

Sata vuoden historiaa kattava Neljäs tie ei kuitenkaan tähtää journalismiin samalla tavalla kuin Kuparisen ohjaukset: Neljännessä tiessä ei eritellä, mistä lähteistä materiaali on saatu.

Teos on ravisteleva ja pessimistinen. Jonkinlainen hätähuuto, jonka tarkoitus on herättää katsoja.

Hannele Huhtala & Kati Pietarinen

Hannele Huhtala