Arvostelussa Nicholas Winding Refnin elokuva Drive.

Tanskalaisohjaaja Nicholas Winding Refn on tutkinut elokuvissaan melkoisen paljon väkivaltaa. Pusher-trilogia sukelsi inhottavana näyttäytyneeseen Köpiksen alamaailmaan, ja Valhalla Rising kuvasi Brittien saaria miehittäneiden viikinkien veristä eloa. Näitä väkivaltaelokuvia yhdistää se, että ne eivät ihannoi väkivaltaa tippaakaan. Päinvastoin.

Uudessa Drive-elokuvassaan Refn jatkaa väkivaltaisen kerronnan tiellä, tällä kertaa Yhdysvalloissa. Elokuvassa tunneköyhä ja sulkeutunut, nimettömäksi jäävä päähenkilö puhkeaa eloon ainoastaan auton ratissa, se on hänen tunteidensa ainoa purkautumistie. Hahmo on eleettömyydessään kuumottava.

Siinä, missä Quentin Tarantinoa voi – osittain oikeutetustikin – kritisoida väkivallan estetisoinnista, ei tätä leimaa voi Refniin lyödä. Refnin väkivalta on brutaalia, rumaa ja merkityksetöntä, sillä ei voi saavuttaa kunniaa taikka täyttymystä. Samoin kuin väkivallasta, Drive riisuu kaiken glamourin myös mafiasta. Näin se onnistuu siinä, missä Sopranos kaikessa erinomaisuudessaankin surkeasti epäonnistui.

Nicholas Winding Refn: Drive. Ensi-ilta 7.10. Viisi tähteä.

Jari Tamminen