Lasse Erola: Tapsa. Tapio Rautavaaran elämä. Helsinki-kirjat 2012. 458 s.

Tapio Rautavaara oli mies, joka menestyi lähes kaikessa mihin ryhtyi. Vannoutunut Työväen Urheiluliiton jäsen ei vaihtanut porvareiden seuraan, vaikka se olisi varmistanut hyvän työpaikan. Sen sijaan hän hakkasi soraa kolme talvea palkkana vain ruokalippuja Elannon kauppaan.

Köyhyys ei kuitenkaan estänyt sivistyksen hankkimista. Rautatiekirjakaupan myyjänä ansaitsemillaan rahoilla hän osti ensimmäisen soittimensa, viulun. Rautavaara itse arvelee muusikon uransa lähteneen käyntiin rintamaradiosta, jossa hän levyjen pyörittämisen lomassa myös lauloi ja soitti kitaraa. Vasemmistolainen kun oli, Rautavaara joutui kysymään neuvoa äidiltään, kun tuli käsky ylittää Neuvostoliiton raja. Vastaus kuului: ”Tulee se kuolema vankileirilläkin.”

Tapsa on muhkea tietopaketti Suomen rakastetuimmasta ja monipuolisimmasta virtuoosista. Komea olympiakultamitaisti, joka levytti 328 laulua, bongattiin filmitähdeksi sattumalta. Rautavaaran kyvyt ei vain suostuneet pysymään piilossa, vaikkei hän niitä aktiivisesti esitellytkään.

”Hei, lehti tämänpäiväinen on tässä, ostakaas, viel enemmän kuin eilinen se valehtelee taas!” kuului Rautavaaran myyntipuhe junanvaunuissa vuonna 1931.

Lasse Erola: Tapsa. Tapio Rautavaaran elämä. Helsinki-kirjat 2012. 458 s. Neljä tähteä.

Mirkka Hietanen