Arvostelussa Thomas Rathsackin kirja Jääkäri – Tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakissa.

Tanskalaisen Thomas Rathsackin unelma alkoi itää pikkupoikana sotaleikeissä. Hän halusi ”päästä suorittamaan salaisia tehtäviä vihollisen maaperällä kaukaisissa ja eksoottisissa maissa”. Niin hän kouluttautui sotilaaksi ja jäi odottamaan taistelua. Sellaista ei kuulunut, Rathsack turhautui ja vaihtoi ammattiakin, kunnes tuli syyskuun 11. Tanska lähti sotimaan – ja Rathsack pääsi tappamaan.

Kohuttu muistelmakirja Jääkäri – Tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakissa on juuri niin paha kuin ennakkoluuloni ammattisotilaista. He haluavat suorittaa “mahdollisimman vaarallisia, jännittäviä ja vaativia tehtäviä”. Ja ampua sellaisia ihmisiä, joita kutsutaan vihollisiksi. Jääkärit ottavat toisiaan leikistä sotavangeiksi ja oppivat, miltä tuntuu olla kidutettuna ja häväistynä. Eiköhän siinä samalla opi vähän kiduttamaankin?

Jos minulta kysyttäisiin, Jääkäriä ei saisi lukea ennen kuin on käynyt läpi Judith Butlerin teoksen Frames of War. Se kysyy, miksi sodissa tappaminen on niin helppo hyväksyä. Butlerin mukaan tappaminen on mahdollista, jos kuollutta ei ole koskaan pidettykään elävänä. Rathsackin viholliset ovat tällaisia: eläviä kuolleita.

Thomas Rathsack: Jääkäri – Tanskalaissotilaana Afganistanissa ja Irakissa. Gummerus 2010. 308 s. Kaksi tähteä.

Hanna Kuusela