Arvostelussa Mike Leighin elokuva Vuosi elämästä.

Mike Leigh on tehnyt hienon kamarielokuvan vanhenemisesta ja siitä, kuinka hauraista palasista toisinaan on rakennettu ihmisen oman elämän hallinta ja itsekunnioitus.

Elokuvassa kuvataan onnellisesti yhdessä vanhenevan pariskunnan, Gerrin ja Tomin, ja heidän lähipiirinsä elämää. Todelliseksi päähenkilöksi nousee hyväntahtoinen mutta hukassa oleva viisikymppinen Mary. Hänen kaipauksensa löytää vielä kumppani ja vakautta elämäänsä etenee elokuvan kuluessa hössöttävästä eksistentiaalisesta ahdistuksesta yhä syvemmälle sydämeen valuvaksi paniikiksi.

Elokuvan näyttelijäntyö on loisteliasta. Ajoittaisen vaivaantumisen hetkelläkin katsoja ymmärtää, ettei tunne johdu hiukkaakaan kirjoittamisen, näyttelemisen tai ohjaamisen falskiudesta vaan siitä, että juuri sosiaalisen vaivaantumisen kuvaus on niin totta. Vähän väliä katsoja löytää itsensä istumassa Gerrin ja Tomin keittiössä miettimässä sitä, kuinka vaikeaa voi olla auttaa ihmisiä auttamaan itseään.

Mike Leigh: Vuosi elämästä. Elokuvateattereissa nyt. Viisi tähteä.

Tuomas Rantanen