Arvio elokuvasta Mitä meistä tuli.

Parikymppisten nuorten vapaaehtoisvoimin kengännauhabudjetilla ja pienikokoisella HDV-kameralla tekemä suomalainen indie-elokuva Mitä meistä tuli on kunnianhimossaan häkellyttävä. Koulukiusaamisen taakan ja aikuiseksi kasvamisen kipuilun kuvauksesta elokuva karkaa tekijöidensä käsistä mielisairaalakuvaukseksi ja Venäjälle laajenevaksi rikostrilleriksi.

Elokuvan keskusparin hauskassa, mutta samalla koskettavassa kaveriparisuhteen kuvauksessa on enemmän potkua kuin koko Levottomat-elokuvasarjan brändituotekehittelyissä yhteensä.

Etenkin elokuvan alkupuolella kolmen rinnakkaistarinan ristikuljetus ja dialogi toimivat dynaamisesti ja yllätyksellisesti. Kuvaus- ja erityisesti leikkaustilanteissa on sovellettu luovaa näkemystä ja nokkelaa improvisointia. On uskallettu katkaista kohtaukset ajoissa, jättää ilmeinen näyttämättä ja antaa tilaa välikuville. Huolimatta kaluston rajallisuudesta ongelmaa ei ole missään vaiheessa edes äänen suhteen.

Elokuvan viimeisellä neljänneksellä leikkauksen dynamiikka vähän pätkii ja rinnakkaistarinoiden yhteen sitominen osoittautuu vaikeaksi. Lopulta ajaudutaan liikaa pyssyjännärin puolella sekä turhankin sovinnaiseen loppuratkaisuun.

Mutta hei, mitä väliä? Kaikkine puutteineenkin elokuva huokuu outoa ilmaisun älyä ja huomiolle pantavaa osaamista.

Elokuva primus motorina häärännyt 22-vuotias Miika Ullakko vastaa elokuvan ohjaamisen ohella sen käsikirjoittamisesta, pääosan esittämisestä, leikkauksesta, kuvauksesta, lavastuksesta, erikoisefekteistä ja osittain tuottamisestakin. Silti koko tiimin bändihenki välittyy myös. Jos toimisin elokuva-alalla, tällaisten tyyppien kanssa haluaisin itse tehdä yhteistyötä.

Miika Ullakko: Mitä meistä tuli. Ensi-ilta 11.12. 4 tähteä.

Tuomas Rantanen