Aervostelussa Junot Díazin kirja Vieraissakävijän opas rakkauteen.

Junot Díazin uusimmasta kirjasta innostuisi aivan eri tavalla, jos ei olisi lukenut myös Díazin aiempia teoksia. Se muistuttaa niitä niin paljon, että uusinta on vaikea erottaa omaksi kokonaisuudekseen.

Díaz kertoo jälleen kerran omistaan: yhdysvaltalaiskaupunkien surullisemmissa nurkissa elävistä Dominikaanisesta tasavallasta tulleista siirtolaisista ja heidän jälkeläisistään.

Kuten Díazin Pulitzer-palkitussa romaanissa Oscar Waon lyhyt ja merkillinen elämä, tässäkin kertojana on Yunior-niminen, kirjallisuudesta innostunut mies, joka ei ole koskaan niin rakastunut, että osaisi olla iskemättä uusia naisia. Selkeää yhteyttä kirjojensa välille Díaz ei kuitenkaan luo – vaikka sillä päällekkäisyydet hyväksyisi paremmin.

Kerronta on jälleen humoristista, rivoa ja keveää, mutta kaiken keskiössä on tietty runollinenkin tyhjyyden ja surumielisyyden tunnelma.

Kuten aiemmissakin teoksissaan, Díaz sekoittaa kieleen välillä sanoja tai kokonaisia lauseita Dominikaanisen tasavallan puhekielestä, mikä tuo tekstiin lattaritunnelmaa. Suomenkielinen käännös toimii oivasti.

Junot Díaz: Vieraissakävijän opas rakkauteen. Suom. Jonna Joskitt-Pöyry. Like 2014. 222 s. Neljä tähteä.

Kati Pietarinen