Arvostelussa Lilly Korpiolan kirja Pitkä tie äidiksi.

Kansainvälistä adoptiota kuvaava kirjallisuus on usein täynnä suuria tunteita. Tarinoissa surraan lapsettomuuden tuskaa, lähimmäisten loukkaavia kommentteja ja adoptioprosessin takkuilua, mutta tunnetaan myös pakahduttavia onnen tunteita, kun kauan odotettu lapsi vihdoin on sylissä.

Runsaasti tunteikkuutta on kirjoitettu myös Lilly Korpiolan tarinaan. Koskettavia ovat esimerkiksi kuvaukset tulevien vanhempien sekä 8- ja 13-vuotiaina adoptoitujen intialaispoikien ensikohtaamisesta tai lasten suorasukaisista kiintymyksenosoituksista.

Sujuvalukuisessa, pitkälti teemoittain järjestetyssä kirjassa yksityisten kokemusten oheen kietoutuu myös yleisemmän tason pohdiskelua. Kirjoittaja valottaa näkemyksiään vanhempien lasten adoptiosta, lapsen syntymäkulttuurin vaalimi-sesta, rasismista ja adoptiomaailman muutoksista.

Kirja laajentaa ymmärrystä adoptiolapsen erityislaadusta ja adoptioon liittyvistä haasteista. Monet käsitellyistä teemoista koskettavat kuitenkin aivan kaikkia vanhempia. Terveellistä pohdittavaa tarjoavat esimerkiksi näkemykset myötätuntoisesta kasvatusotteesta, vanhemman oman tunnesäätelyn tärkeydestä sekä ylisukupolvisista traumoista ja niiden vaikutuksista.

Lilly Korpiola: Pitkä tie äidiksi. Tammi 2014. 323 s.

4 tähteä.

Marjo Jääskä