Helsingin kaupunki ei säästösyistä enää tiedota, ohjaa eikä myönnä huumehoitoja. Kaupunki rikkoo lakia.
”Helsingin kaupunki tekee tappavaa päihdepolitiikkaa”, nimettömänä esiintyvä kaupungin päihdetyöntekijä kertoo. Hänen mukaansa Helsinki vähentää pitkiä hoitojaksoja, koska ne ovat kalliimpia kuin korvaushoidot.
”Jos hoitoon ei pääse, huumeiden käyttäjien ennenaikaiset kuolemat tulevat lisääntymään.”
Helsingin kaupunki ei osta enää huumehoitoja niihin erikoistuneilta yksiköiltä, kuten Kalliolan päihdekuntoutukselta. Perusteluksi sanotaan, että hoitoon halukkaita ei ole kuulemma riittävästi.
Perustelu on päihdetyöntekijän mielestä pötypuhetta. Hoitoon halukkaita olisi, mutta hoitomahdollisuuksista ei tiedoteta, niihin ei ohjata, eikä niitä myönnetä halukkaille.
Helsingin kaupunki osti vielä vuonna 2008 seitsemän asiakaspaikkaa Kalliolan 23 vuotta ylläpitämältä Kiskon klinikalta, mutta pudotti ostot vuodelle 2009 kolmeen paikkaan. Kalliola uhkaa mennä kokonaan.
Kalliolan päihdetyönjohtaja Liisa Kallio, eivätkö asiakkaat halua teidän hoitojanne?
”Monet asiakkaat ovat kertoneet, että he ovat hakeneet maksusitoumuksia, mutta kaupungin työntekijät ovat sanoneet, että heillä ei ole lupa lähettää asiakkaita hoitoihin. Kaupungin A-klinikoilla on ollut käsitys, että Kiskon klinikalle ei saa ohjata asiakkaita.”
Sosiaalitoimi väittää huumehoitoja käsittelevässä tiedotteessaan, että he tekevät hoitosuunnitelmia asiakkaan tilanteen mukaan.
”Kalliolakin sopi suullisesti sosiaalitoimen kanssa, että jos tarvetta tulee, kaupunki ostaa meiltä lisää pitkiä hoitoja. Käytännössä näin ei tapahtunut.”
Helsinki väittää, että asiakkaat haluavat nimenomaan korvaushoitoja – eli metadonit kouraan.
”Kaupunki ei enää ohjaa toipumiseen vaan korvaushoitoihin. Osa ihmisistä ei saa apua vaikka pyytää, osa ihmisistä ei taas osaa pyytää apua.”
A-klinikkasäätiössä työskentelevä vanhempi tutkija Tuuli Pitkänen kertoo, että jos hoitoja tarjottaisiin aktiivisesti, niitä myös käytettäisiin. Kielto ohjata asiakkaita klinikoille on hänen mukaansa ”kaupungilla yleistä salaista tietoa”.
Henkilökunta tietää, että koska rahaa hoitoihin ei haluta antaa sosiaalitoimesta, hoitoja ei edes tarjota potilaille, ettei heissä heräisi turhaa toivoa. ”Tässä tulee vastaan hoitajien moraali.”
Korvaushoidot auttavat vain rajattua asiakaskuntaa. Nekin, jotka korvaushoidoista hyötyvät, tarvitsevat ennen pitkää kuntouttavaa hoitoa.
”Vai onko tarkoitus, että nämä ihmiset syövät korvaushoitolääkkeitä lopun elämäänsä? Perustammeko erillisiä vanhustenkoteja näille ihmisille?” Pitkänen kysyy.
Helsingin kaupungin Munkkisaaren kuntoutuskeskuksen johtaja Mikko Tamminen, kieltääkö sosiaalitoimi palvelujen ostamisen?
”Kaupungin ensisijainen hoitopaikka on sen oma yksikkö, Tervalammen kuntoutuskeskus. Jos siellä katsotaan, että he eivät kykene antamaan asiakkaan tarvitsemaa kuntoutusta, hänet ohjataan muualle.”
Ohjataanko? Olen kuullut, että käytännössä pitkäaikaisia hoitoja ei enää osteta.
”Ei juurikaan ole ostettu. Tervalammen jälkeen toissijaisina hoitopaikkoina ovat olleet Kalliolan Kisko ja Myllyhoito, nyt myös Järvenpään sosiaalisairaala, josta tosin pitkäaikaisia hoitoja ei kaupunki osta. Poikkeustapauksissa nuoria ja raskaana olevia naisia on saatettu ohjata muualle huumehoitoihin.”
Eli toisin sanoen, kun Kalliola poistetaan listalta, pitkiä huumehoitoja ei enää osteta.
”Ihmisillä on oikeus saada hoitoa, mutta kuntouttavat hoitovaihtoehdot ovat vähentyneet ja hoitojen pituudet lyhentyneet.”
Onko totta, että asiakkaat eivät halua pitkiin hoitoihin?
”Tieto asiakkaiden parissa kulkee nopeasti. Jos palvelut vähenevät, palveluntarvekin vähenee.”
Eli ihmiset eivät yritä hakeutua hoitoihin, kun tietävät, ettei niitä saa.
”Niin voi sanoa.”
Tervalammella pitkille huumehoidoille on varattu yhteensä 15 paikkaa. Miten 15 hoitopaikkaa riittää puolen miljoonan ihmisen kokoiselle kaupungille?
”Niin, Tervalampi on mahdottoman tehtävän edessä, jos heidän pitää hoitaa kaikki kuntouttavat laitoshoidot.”
Miksi sosiaalitoimi antaa kuvaa palvelujen hyvästä tilasta, väittää korvaushoitoja lääkkeeksi kaikkiin huumeongelmiin eikä vaadi lisää rahaa kaupungilta?
”Sosiaalitoimi on sitoutunut kaupungin budjettikuriin.”
Korvaushoito on halpaa, mutta se toimii vain opiaattiriippuvaisille. Suomessa suurin osa käyttäjistä on sekakäyttäjiä tai käyttää lähinnä stimulantteja. Nämä ihmiset jäävät korvaushoitobuumissa kokonaan vaille hoitoa. Ja kun ylimääräinen Metadon leviää katukauppaan, yliannostuskuolemat kasvavat.
Budjettikuri ajaa yli päihdehuoltolain, jonka mukaan kunnan on järjestettävä palvelut tarpeen mukaan. Samalla tavalla 1990-luvun lama-aikana mielenterveyspalvelut romutettiin säästösyistä.
_______________
Kun Helsinki alkoi sammuttaa valoja päihdeklinikoilta, apua tarvitsevat ja heidän läheisensä hätääntyivät. Esimerkiksi Facebookissa on jo oma ryhmä, jossa apua hakeneet jakavat ihmetyksensä siitä, etteikö tarvetta kunnon hoidoille muka olisi.
”Hain korvaushoitoon, en päässyt, hain useaan paikkaan, en päässyt. Hain päihteettömään, en päässyt.”
”Ilmeisesti kaikki narkomaanit ovat parantuneet ja hoidoille ei enää ole tarvetta. Sairainta on se, että toiset oikeasti haluaisivat Kiskoon tai Myllyyn, mutta heille pitää ilmoittaa ettei se ole mahdollista vaan pitää lähteä tervikselle tai avohoitoon.”
”Kalliolan Kiskon klinikan ja pidennetyn Myllyn lääkkeetön yhteisöhoito on perinteisesti kutsuttu käyttäjien keskuudessa ”viimeiseksi oljenkorreksi”. Onko nyt niin että tämä viimeinen oljenkorsi ei suoda narkomaaneille ”taloudellisista syistä”?
Katso myös www.adressit.com/laakkeeton_huumekuntoutus
_______________
Susanna Kuparinen
