Saamelainen taiteilijaryhmä Suohpanterror yhdistää poptaiteen ja poronhoidon.
Reilu 20 vuotta sitten Pirkka-Pekka Petelius ja Aake Kalliala esittelivät Pulttibois-sarjassaan Naima-Aslakin ja Soikiapään, jotka olivat poikkeuksetta kaatokännissä ja matkalla ”Luostholle lysthin pittoon”. Tänä vuonna olemme saaneet ihastella Putouksen BB-Aslak-hahmoa. Näitä poikkeuksia lukuun ottamatta saamelaiset ovat loistaneet poissaolollaan suomalaisessa populaarikulttuurissa.
Vuonna 2012 saamelainen taiteilijaryhmä Suohpanterror otti tyhjiön haltuunsa ja toi kaivatun keskustelun populaarikulttuurin kuvakielelle. Ryhmä sekoittaa teoksissaan katutaiteen sekä viihde-, propaganda- ja mainoskuvaston.
Sittemmin suopunkiterroristit ovat tuoneet keskustelun sosiaaliseen mediaan kuvastolla, joka aukeaa katsojille välittömästi. Yksi ensimmäisistä teoksista kuvasi rivistön gákteihin eli saamenpukuihin sonnustautuneita miehiä, joiden kasvoilla oli Anonymous-porukan tuotemerkiksi muodostuneet Guy Fawkes -naamarit. Kuva oli osuva, olivathan teoksen tekijät eittämättä saamelaisia ja pysyttelivät nimettöminä.
Miksi taiteilijaryhmän jäsenet ovat päättäneet toimia nimettömästi? Suohpanterrorin aktivisti, kutsutaan häntä Anteksi, selittää motiivejaan.
”Omalla nimellä ei täällä halua kukaan osallistua keskusteluun, sillä siitä tulee vain sanomista”, Ante kertoo.
Lisäksi ryhmä on huolissaan siitä, että omilla nimillä toimiminen johtaisi keskustelun henkilöitymiseen aiheen kustannuksella. Saamelainen media on toivonut, että Ante tulisi nimellään esiin, mutta tämä on kieltäytynyt, koska pienessä yhteisössä tekijän nimi voisi vaikuttaa teoksen tulkintaan.
Osa Suohpanterrorin töistä liittyy saamelaisten sisäiseen keskusteluun, mutta valtaosa on suoraa kommentaaria valtaväestölle, eli suomalaisille, ruotsalaisille ja norjalaisille. Yleisöä on löytynyt myös Pohjoismaiden ulkopuolelta, sillä alkuperäiskansojen asemissa ympäri maailmaa on usein samankaltaisuutta.
Teoksissa kulloinkin käytetty kieli valikoituu teoksen sisällön mukaan. Välillä mennään suomeksi, välillä saameksi, välillä ruotsiksi ja välillä englanniksi.
Käytetyn kielen lisäksi myös teosten sanoma vaihtelee. Ante kertoo, että Suohpanterrorin tärkein tavoite on luonnon säilyttäminen.
Monissä ryhmän kuvissa on viittauksia kaivosteollisuuteen. Presidentti Niinistön julistama uusi Nokia, jonka on määrä takoa vaurautta Suomen kansalle, on tuonut muassaan tuhotun luonnon.
”Vaikka eihän luonto koskematonta muutenkaan ole. Voisi sitä lähteä poromiehiäkin syyttelemään.”
Putouksen BB-Aslak-hahmo yhdisti toisiinsa tosi-tv-genren, homostereotypioita ja saamelaisuuden. Suohpanterror rinnastaa omassa Putous-kuvassaan hahmon vuoden 1960 Pekka ja Pätkä neekereinä -elokuvaan. Millaisia reaktioita syntyisi, jos vuonna 2014 telkkarissa vedettäisiin rooleja posket kenkälankilla tuhrittuina?
Ryhmän saama kritiikki oli melkoista, mutta Anten mukaan palautteen saamiseen on jo ehtinyt tottua. Yleinen mielipide on, että saamelaisen on parempi olla hiljaa kuin mankua oikeuksistaan.
”Sitä vartenhan Suohpanterror on olemassa, että pistetään kahta kovemmin tulemaan. Se vasta ihmisiä suututtaakin”, taiteilija-aktivisti sanoo ja nauraa.
Netin keskustelupalstojen raivonpurkauksista huolimatta Suohpanterrorin saama palaute on erityisesti saamelaisten keskuudessa ollut positiivista.
”On ylistetty siitä, että vihdoinkin on saatu aikaiseksi joku liike Saamenmaassa.”
Vaikka liike on vielä pieni, niin sosiaalisessa mediassa leviäviksi tehdyt teokset ovat poikineet kutsuja yllättäviin paikkoihin. Ryhmän töitä on esillä vielä toukokuussa Rovaniemen taidemuseon Sámi Contemporary -näyttelyssä, ja toukokuussa on tarkoitus jalkautua Helsinkiin Maailma kylässä -festivaaliin.
Suopunkiterroristien taide kietoutuu porojen ja luonnon ympärille. Suopunki ryhmän nimessä viittaa poronhoitoon, eikä poronhoitoa ole ilman luontoa.
”Kulttuurimme on sidoksissa maahan. Jos se lähtee alta, jäljelle ei jää mitään”, Ante sanoo.
Keskustelussa nousee toistuvasti esiin termi ILO 169. Se on YK:n alaisen kansainvälisen työjärjestön ILO:n vuonna 1989 laatima sopimus, jonka tavoitteena on turvata alkuperäis- ja heimokansojen yhdenvertainen kohtelu muuhun väestöön nähden.
Sopimuksen toivotaan avaavan saamelaisille mahdollisuuksia päättää maankäytöstä ja esimerkiksi siitä, pitääkö kaivoksia hyväksyä minne tahansa. Sopimus kuitenkin odottaa eduskunnan vahvistusta, ja homma on ollut jo pitkään jumissa. Politikointi on ankaraa.
”Kaivokset ovat melkoinen ongelma jo nykyisellään, ja kun katsoo Geologian tutkimuskeskuksen karttoja, niin Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa on valtausta valtauksen vieressä.”
Pohjoisen maakiistat eivät liity pelkästään kaivosyhtiöihin. Kentällä, mediassa ja akateemisessa maailmassa väännetään kättä siitä, kuka oikeastaan on saamelainen.
”Saamelaiset taitavat olla asiasta pitkälti yhtä mieltä. Mediassa näkyvä keskustelu liittyy siihen, että jotkut suomalaiset haluavat olla saamelaisia.”
Ante on jämäkästi sen takana, että saamelaisten pitää saada määrittää saamelaisuus itse. Häneltä ei heru ymmärrystä korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka on kumonnut Saamelaiskäräjien päätöksiä siitä, kuka on saamelainen ja kuka ei.
Suomi on ollut kovakourainen siirtomaaisäntä Lapissa, ja vaikka Anten mukaan linjassa on tapahtunut korjauksia, tuhoja tullaan paikkaamaan vielä kauan. Vielä muutama vuosikymmen sitten saamelaisten oman kielen puhumista rajoitettiin ja valtiovalta teki parhaansa kitkeäkseen saamelaisuuden.
”Elävän saamelaiskulttuurin turvaamiseksi se ILO 169 -sopimuskin on tekeillä. Ei kulttuuri ole elävää, jos siteet siihen ovat katkenneet sukupolvia sitten”, Ante sanoo.
Nyt saamelaiset luovat elävää kulttuuria omilla ehdoillaan sekä tunturissa että näytön kajossa.
Sámi Contemporary Rovaniemen taidemuseossa 25.5. asti.
Maailma kylässä -festivaali Helsingissä 24.–25.5.
Jari Tamminen
