Vallankumous on hyvä asia Egyptin, sen kirjailijoiden ja heidän kirjojensa sisältöjen kannalta.
Sen välitön vaikutus kirjamarkkinoihin on kuitenkin huono.

Kirjamyyjät sanovat kirjojen myynnin vähentyneen vallankumouksen jälkeen jyrkästi, jopa 70 prosenttia”, selittää Nour Mad-Buli, joka työskentelee itse kirjamyyjänä kivenheiton päässä Tahririn aukiolta, Egyptin vallankumouksen keskipisteestä.

Liike on kulkenut suvussa vuosikymmeniä, ja Mad-Buli puhuu rauhallisesti kirjan mahdollisuuksista näinä uusina aikoina. Vallankumous on muuttanut egyptiläisten ajattelutapoja radikaalisti ja vähentänyt pelkoja, jännitteitä ja tietämättömyyttä. Tunne vastuusta motivoi ihmisiä etsimään uusia ratkaisuja.

Tuoreimmat vallankumousta käsittelevät kirjat on asetettu kirjakaupassa näkyvästi esille, ja niitä tutkivat kiinnostuneina kaikki ikäryhmät teineistä eläkeläisiin. Kuitenkin egyptiläiset käyttävät nykyisin entistä vähemmän aikaa lukemiseen – muutama kuukausi vallankumouksen puhkeamisen jälkeen.

Joko ihmisillä ei ole aikaa lukea, koska he osallistuvat aktiivisesti mielenosoituksiin, seuraavat sanomalehtiä, katsovat televisiota ja kuuntelevat radiota pysyäkseen viimeisimpien uutisten tasalla, tai sitten he puhuvat päivän tapahtumista ja tulevaisuudestaan kahvikupin ääressä yhdessä kaupungin lukuisista kahviloista tai jossakin niistä sadoista keskusteluryhmistä, joita kaduille ja aukioille on syntynyt.

”Intellektuellien ja muiden kirjanlukijoiden suuri enemmistö osallistuu edelleen aktiivisesti vallankumoukseen ja se vie heidän aikansa”, jatkaa Nour Mad-Buli. ”Tämä yhdistettynä maan heikentyneeseen talouteen ja pienentyneisiin käytettävissä oleviin tuloihin vaikuttaa kirjamyyntiin.”

”Toisaalta kiinnostus poliittisiin kirjoihin on kasvanut jyrkästi. Ensimmäiset kirjat vallankumouksesta julkaistiin vain kaksi viikkoa sen jälkeen, kun kapinat 25. tammikuuta alkoivat. Kuukautta myöhemmin kirjoja oli useita lisää, ja kolmen kuukauden kuluttua aiheesta oli kaksikymmentä teosta.”

”Sen jälkeen on ilmestynyt koko joukko kirjoja, jotka käsittelevät nykyistä muuttuvaa yhteiskunnallista ja poliittista ilmapiiriä. Suosituimmat kertovat Mubarakin 30-vuotisesta valtakaudesta ja hänen hallinnostaan – mitä he tekivät, kuinka kohtelivat ihmisiä ja millainen vaikutus heillä oli egyptiläiseen psyykeen.”

”Egyptiläiset haluavat kunnollisen maan, jossa asua, ja siksi etsivät kirjoja demokratiasta ja politiikasta. Muslimiveljeskuntaa lähellä olevat ihmiset tekevät samoin, mutta täydentävät valintojaan kirjoilla, jotka kertovat islamista ja Egyptin muslimiyhteisön historiasta. Ja kaikkia kiinnostavat valokuvateokset, jotka kertovat siitä, mitä vallankumouksen jälkeen on tapahtunut.”

Perinteisten kirjakauppojen lisäksi joka puolella kaupunkia on katujen laidoilla kirjakojuja. Egyptiä on siunattu lämpimällä ilmastolla, ja usein näkee jopa useampi sata kirjaa levitettynä suoraan katukiveykselle tai yksinkertaisiin telineisiin.

Ihmiset kerääntyvät kirjojen ympärille ja keskustelevat innostuneesti nimikkeistä ja siitä, mitä valita. Niinpä päämäärätietoiselle lukijalle on tarjolla paljon kaikenlaista tietoa. Haaste on lähinnä suunnistaminen paljouden läpi.

”Nyt voimme sanoa ja lukea mitä haluamme”, sanoo katukojun asiakas hymyillen tehtyään löydön yhdellä pääkaduista, Tahririn aukiolle vievällä Tala’at Harbilla.

Kuitenkin Maikel Nabil, yksi kuuluisista egyptiläisistä bloggaajista, olisi tästä kaikesta eri mieltä. Hän sai tänä keväänä armeijan tuomioistuimelta kolmen vuoden vankeustuomion armeijan kritisoimisesta. Otsikon ”Armeija ja kansa eivät koskaan tule kulkemaan käsi kädessä” alla hän vaati asepalveluksen lopettamista. Tuomio huolestuttaa Egyptin tuhansia bloggaajia, ja monet poliittiset aktivistit ovat toistuvasti tuominneet käytännön, jonka mukaan armeijan tuomioistuin voi tuomita siviilejä. Yhdessä Human Rights Watchin ja muiden organisaatioiden kanssa he ovat vaatineet kaikkien Maikel Nabilia vastaan nostettujen syytteiden kumoamista.

Monissa arkisissa asioissa, oli kyse sitten kirjojen myymisestä tai tavallisista keskusteluista, on Egyptissä nyt vallankumouksellinen sivumaku.

Miltei kaikki puhuvat vallankumouksesta, sen uhreista ja tekijöistä sekä siitä, millaisena näkevät oman arkisen tulevaisuutensa osana paikallista, kansallista ja alueellista kehitystä arabimaailmassa ja globaalilla tasolla.

Diktatuurihallintojen sortokoneistot vaimensivat vuosia arabimaailman kirjoittajat. Nyt kun sensuurin ies on kirvonnut maissa, jotka ovat murtautuneet irti menneistä, alue on uuden poliittisen aikakauden kynnyksellä. Tulenarkoja aiheita käsittelevät kielletyt kirjat ovat palanneet hyllyihin, ja syrjäytetystä Hosni Mubarakista, hänen perheestään ja ystävistään kertovat kirjat, jollaisia ei ennen ollut, täyttävät kauppojen ikkunat.

Kynä on miekkaa mahtavampi – kirjallisuus on aina inspiroinut vallankumouksia. Muutokset eivät tapahtuneet yhtäkkiä. Sanan voima innoitti ihmisiä ja toi heidät kaduille. Toisaalta juuri lukijat, kirjat ja kirjailijat loivat uudenlaisen poliittisen ilmaston, joka puolestaan tarkoittaa hyvin kiinnostavia aikoja kustantajille.

”Ja Egypti on perinteisesti keskus, jossa julkaistaan kirjoja, jotka leviävät kaikkialle arabimaailmaan”, sanoo Nour Mad-Buli.

Nyt, kun arabimaailman vallankumoukset ovat saavuttamassa päämääriään, intellektuellien, kirjoittajien, runoilijoiden, taiteilijoiden, journalistien ja tutkijoiden on luotava uusi älyllinen tila kulttuurikeskustelulle. Ennen moni heistä toimi tekopyhästi peitellyin kaksoisstandardein puolustaen traditionaalisia arvoja kotimaassaan, mutta ilmaisten kosmopoliittisia ja liberaaleja mielipiteitä ulkomailla.

Nyt toivotaan, että arabimaissa syntyisi uudenlainen intellektuelin rooli.

Sensuurin kumoaminen on yksi Egyptin vallankumouksen maamerkeistä, ja juuri nimitetyn kulttuuriministerin Emad Abou-Ghazin keskeinen tavoite on sananvapauden edistäminen. Muita välittömiä tarpeita ovat luovuuden edistäminen ja kulttuuriaktiviteettien yhteisöllistäminen, sillä vanhan hallinnon aikaista rahoitusta, kilpailuja ja apurahoja on pidetty nepotismin korruptoimina.

”Kätketyt konfliktit alkavat nousta pintaan”, sanoo Emad Abou-Ghazi Al-Ahram-sanomalehdessä, joka oli aiemmin puolivirallinen, mutta joka sekin on tehnyt eroa menneeseen nimeämällä uuden toimitusjohtajan ja päätoimittajan ja antamalla potkuja toimittajille, jotka olivat lojaaleja vanhalle valtiojohdolle.

Kulttuuriministeri toivoo ja suunnittelee uutta strategiaa kulttuurille. ”Joukko aktiivisia nuoria ihmisiä ministeriössä vetää hanketta, jossa kulttuurikaravaanit veisivät kulttuuria Egyptin kaukaisimpiinkin kolkkiin”, hän selittää.

”Tarkoitus on luoda tila, jossa erilaiset kulttuuria tekevät ryhmät, myös ne, joilla ei ole rahaa, voivat toimia. Tällaisina vallankumouksellisina aikoina taide, musiikki ja teatteri ovat parhaita keinoja tavoittaa ihmiset, joilla on yhteinen tulevaisuudenvisio. Kylätaloissa, kouluissa ja jopa museoissa järjestetään paikallisia kulttuuritilaisuuksia.”

Suunnitelma kirjojen markkinoinnin ja levittämisen lisäämisestä on toinen kieli siinä kissarissa, nuubialaisessa lyyrassa, jota kulttuuriministeri haluaa soittaa. Hän suunnittelee avaavansa viiteenkymmeneen eri kaupunkiin virallisia julkaisuja myyviä uusia kirjakauppoja. Ne myös työllistäisivät parisataa nuorta, jotka saisivat kirjamyynnistä jonkin prosentin kannustimena. Suunnitelmissa on myös 10–15 vastaavan kirjakaupan avaaminen maan yliopistoihin sekä ”liikkuvien kirjamessujen” perustaminen mahdollisimman pian kiertämään maakuntia.

Kirjakauppias Nour Mad-Bulia kiinnostavat erityisesti kirjamessut, koska ne vaikuttavat merkittävästi uuteen kirjallisuuteen ja siihen, kuinka paljon kirjat ihmisiä kiinnostavat. Tammikuussa kustantajat ja kirjakauppiaat kaikkialta maailmasta tulivat Kairoon osallistuakseen vuotuisille kirjamessuille, jotka houkuttavat jopa pari miljoonaa kirjanystävää.

Hosni Mubarakin piti käynnistää arabimaailman vanhimpien ja suurimpien kirjamessujen 43. avajaisjuhlallisuudet, mutta maata ravistelleen vallankumouksen takia kirjojen myyminen putosi tärkeysjärjestyksessä ja messut peruttiin. Huhtikuussa Tahririn aukiolla järjestettiin pienet kirjamessut, mutta kiinnostus oli vallankumouksen pyörteissä paljon normaalia laimeampaa.

Toisaalta, kirjamaailman ilmasto nyt on erilainen verrattuna Mubarakin aikoihin, jolloin kirjamessuja arvosteltiin sensuuriin taipumisesta ja kirjat, joissa kritisoitiin hallitusta tai käsiteltiin seksiä, kiellettiin. Viime vuonna turvallisuuspoliisi vei muutamia kirjoja ja pidätti yhden kustantajan.

”Tarvitsemme lisää kirjamessuja”, sanoo Nour Mad-Buli, jonka oma kirjamyynti ”ei ole hyvä muttei huonokaan”. Hän ennustaa myynnin lisääntyvän, kun media kirjamessujen myötä esittelee uusia teoksia. ”Mutta luulen, että menee muutama vuosi ennen kuin kirjamyynti kasvaa siihen malliin kuin ennen.”

Englannista suomentanut Elsi Hyttinen.

Henrik Byrn