Tervetuloa kaaoksen tuolle puolen. Là-bas-biennaalin järjestäjät eivät tiedä onko kyseessä viihde, performanssi, taide, ääni, kuva, media vai käsitetaide.
Me emme tietenkään voi taata mitään sisällöstä. Emme pysty arvioimaan, minkä arvoisia nämä kokemukset ovat”, Là-bas-festivaalin järjestäjä Irma Optimisti perustelee ilmaista sisäänpääsyä.
Là-bas’lla on alusta saakka ollut periaate, ettei tapahtumissa peritä pääsymaksuja. Là-bas’lla on kaksitoistavuotinen historia ja sen toimijat ovat jo kauan sitten vakiinnuttaneet nimensä suomalaiseen taidekenttään.
”Ensimmäisinä vuosina, kun myimme Kaapelitehtaan kellarissa olutta kahdella eurolla, kuulin moneen kertaan sanottavan, että jos nyt ostan tämän oluen, en syö huomenna. Rahattomuudesta on jäänyt periaate, jonka Kiasmakin on kohdallamme hyväksynyt”, Irma Optimisti sanoo.
Optimisti, joka on väitellyt matematiikan kaaosteoriasta, selventää biennaalin syntyä: ”Tarkoitus oli tehdä jotain pientä, mutta kävikin ihan toisin. Kaaoksessa tapahtuu pieni sysäys alussa, ja sitten koko prosessi alkaa mennä ihan eri suuntaan. Kyseessä on dynaaminen systeemi.”
Tänä vuonna performanssin, ääni- ja videotaiteen ja toimintarunouden suurnimet Suomesta ja muualta maailmasta yhteen kokoava festari valtaa ensin Kiasman, sitten Kattilahallin, Esitystaiteen keskuksen, Ylioppilasteatterin, Galleria Augustan, Jangvan, Äänigalleria Automatan, sekä kaupunkitiloja ja katuja. Lopulta Là-bas supistuu viimeisenä päivänä pienelle Harakan saarelle.
Biennaalilla ei ole tuottajaa hillitsemässä ohjelmiston miltei mielivaltaista kasvua. Järjestäjät toteavat, että he olisivat olleet valmiita tekemään vähän suppeamminkin, mutta epämääräinen organisaatio otti vallan. Katsojalle holtiton ohjelmisto on rikkaus.
”Performanssi on mielenkiintoista, koska siinä ei ole mitään takuuvarmaa. Emme ikinä tiedä, mitä taiteilijat tarkalleen aikovat tehdä”, järjestäjä Lauri Luhta korostaa.
Jälki on kiinnostavampaa, kun tekijöille jättää vapaat kädet: ”Näissä tiloissa se tosin voi olla hieman ongelmallista. Tilat eivät kuitenkaan saa hajota.”
”Tällaiset festivaalit ovat intensiivisiä kokemuksia, joissa ihmiset näkevät vaivaa ja keskittyvät siitä huolimatta, että tilanne on epäselvä. Ei ole tarkoitus, että tapahtuma lipsuu viihtymiseen, jonka lomassa on vähän taidetta”, Luhta tarkentaa.
Kaikki biennaalin esiintyjät ovat kutsuttuja, mutta performansseja ei tilata. Optimistin mukaan se ei kuulu performanssin luonteeseen.
Festivaalien tapahtumat alkavat varhaisesta iltapäivästä ja jatkuvat keskiyöhön saakka. Iltaohjelman järjestäminen on koettu tärkeäksi, jotta yleisö ei katoaisi baareihin.
”Performanssitaiteesta voidaan puhua kohtaamisen taiteena. Kyllä iltojakin halutaan vähän orkestroida. Meille on ehkä kehittynyt sellainen näkökulma, että nautinnot pois!” Optimisti nauraa.
Là-bas’n Concept of Performance -festivaali Helsingissä 25.–29.4. Festivaalin satelliittitapahtumia järjestetään myös Turun galleria Titanikissa, Tampereen Telakalla, Porin galleria 3h + k:ssa & Vaasan Kuntsissa.
Sanna Uuttu
