Arvostelussa Saara Cantellin Tähtitaivas talon yllä.

Saara Cantellin edellinen pitkä elokuva Kohtaamisia (2010) oli syystäkin kehuttu ja palkittu ajankuva, jossa kerrottiin ristiin eri ihmisten elämän käännekohdista. Ajan ja tilan tiivistymistä korosti kohtausten tallentaminen pitkillä yhden otoksen kamera-ajoilla.

Uudessa elokuvassaan Cantell kuvaa isoäidin, äidin ja tyttären elämien kuvainnollista kohtaamista samassa paikassa mutta eri aikoina. Historiallisia aikatasoja on rakennettu enemmän tekstiin, puhuntaan ja rekvisiittaan kuin mahtipontiseen lavasteruljanssiin nojautuen. Rinnakkaistarinoissa toistuu paitsi epäonnisuus rakkaudessa myös oman aikakautensa esteiden äärellä itsenäisten valintojensa puolesta kamppailevien naisten näkökulma.

Sisällöllisesti kunnianhimoista elokuvaa vaivaa lievä opetuselokuvallinen sivumaku. Naisteeman ohella voimauttavasti käsitellyksi tulevat myös vammaisuuden, yksinhuoltajuuden, homoseksuaalisuuden hyväksymisen ja maaseudun kehittyvien uusien elinkeinojen teemat.

Saara Cantell: Tähtitaivas talon yllä. Ensi-ilta 2.3. Kolme tähteä.

Tuomas Rantanen