Arvostelussa Kristiina Kouroksen toimittama teos Iloisen talon kellareissa.

Iloisen talon kellareissa avaa näkymiä yksittäisten ihmisten todellisuuteen tietyissä uskonnollisissa ja kulttuurisissa yhteisöissä. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouroksen toimittama kokoelma käsittelee muun muassa vanhoillislestadiolaisten, romanien, Jehovan todistajien ja tataarien kokemuksia.

Kirjoittajat kuvaavat ahdasta elämänpiiriä, rajoittamista ja yhteisön valtahierarkian pohjalla olevien, kuten naisten ja lasten, vaikeaa asemaa. Helppoa ei ole muillakaan. Esimerkiksi lestadiolaisisät uupuvat monilapsisen perheen kaoottiseen arkeen yhtä lailla kuin äiditkin.

Paljon pohditaan myös yhteisöön sitoutumisen ja sitouttamisen mekanismeja. Tämä onkin tarpeellista, sillä ulkopuolisen on yleensä vaikea ymmärtää, miksi raastavien ristiriitojen paineessa ja ihmisoikeusloukkausten keskellä elävä ihminen ei yksinkertaisesti jätä yhteisöä.

Ryhmään sitoo tiukasti paitsi kasvatuksen kautta omaksuttu ajatusmaailma, kieli ja moraali, myös sosiaalinen paine. Irtautumisen tekee vaikeaksi, jos lähipiiri muodostuu pelkästään ryhmän jäsenistä.

Pahimmillaan koko sosiaalinen verkosto sukulaisia ja ystäviä myöten katoaa, ja yhteisöstä lähtenyt jää aivan yksin.

Kristiina Kouros (toim.): Iloisen talon kellareissa. Like 2011. 150 s. Neljä tähteä.

Marjo Jääskä