Äänitaitelija John Cagen syntymävuosi sai kruunukseen äänitaiteen gallerian Akusmatan.
David Tudor istui 29.8.1952 pianon ääreen Woodstockissa New Yorkissa järjestetyssä pianoresitaalissa. Hän avasi ja sulki instrumenttinsa kannen kolme kertaa. Tapahtuma kesti 4 minuuttia ja 33 sekuntia. Koko aikana Tudor ei soittanut säveltäkään. Kyseessä oli John Cagen 4’33-sävellyksen kantaesitys.
John Cagen syntymästä tulee syyskuun alussa kuluneeksi sata vuotta. On hauska sattuma, että lähelle juhlapäivää osuu säveltäjän tärkeimmän teoksen 60-vuotisjuhla. Sattumaa on myös se, että kuin juhlavuoden kruunuksi juuri tänä vuonna Helsinkiin avattiin maamme ensimmäinen äänitaiteen galleria Akusmata.
Akusmata on säveltäjä ja äänitaiteilija Petri Kuljuntaustan projekti. Kuljuntausta remontoi Tukholmankadulla olevan työhuoneensa galleriaksi ja alkoi kutsua tilaan taiteilijoita esittelemään teoksiaan. Akusmata on yksi harvoista maailman äänitaiteen gallerioista, joka toimii ympärivuotisesti. Ei siis ole ihme, että se on herättänyt paljon huomiota maailman äänitaiteilijoiden keskuudessa.
Äänitaidetta pidetään usein vaikeana taiteena. Vaikka John Cagekin kantaa mukanaan avantgarden leimaa, hänen ajatustensa ja musiikkinsa kautta äänitaidetta on helppo lähestyä. Cagen taide on hauskaa taidetta.
Yksi perinteinen äänitaiteen leikkikenttä on tuttujen soittimien muuntelu. Hyvä esimerkki on preparoitu piano, eli piano, jonka kielien väliin voidaan äänen muuttamiseksi laittaa esineitä aina juomapilleistä käpyihin. Cage myös rakensi omintakeisia soittimia, kiinnostui ihmiskehon äänestä ja tietysti myös koneista. Periaatteessa kaikki maailmasta löytyvä ääni kelpasi musiikin rakennuspalikaksi. Löytääksen musiikin täytyy vain kuunnella vähän eri tavalla.
Kaikki Akusmatassa esillä oleva taide on ottanut lähtökohdakseen äänen: jos teoksessa on mukana visuaalisia elementtejä, ne on aina perusteltu äänen kautta. Näin on esimerkiksi Miriam Akkermanin Info-room-teoksessa. Työ oli esillä kesäkuussa Muu-galleriassa. Huoneessa oleilijoiden äänet tallentuivat seinien sisässä olleisiin mikrofoneihin. Sieltä ne kaikuivat viiveellä uusien tulijoiden kuunneltaviksi.
Akusmata on päättänyt kesätaukonsa ja avannut ovensa uudelleen. Syksyn ensimmäinen taiteilijavieras on puolalainen äänitaiteilija Kacper Ziemianin. Hän käsittelee työssään Helsingistä löydettyjä ääniä. Käytännössä Ziemianinin teos siis dokumentoi ja kommentoi kaupunkimme nykyistä äänimaisemaa. Siinä eivät sadan vuoden takaiset vesiputket kohise. Jotain uutta on tapahtunut.
Akusmata, Tukholmankatu 7 K, kellari, Helsinki, www.akusmata.com
Sini Mononen
