”Suomessa tehdään mitä muualla päätetään – Kenelle kellot soivat?”

”Unkarilainen voimistelun olympiavoittaja menehtyi saatuaan koronarokotteen”.

Tunnistaisitko sinä, perheenjäsenesi tai ystäväsi, että nämä otsikot ovat peräisin valeuutissivuston tarjonnasta? Päällisin puolin teksti näyttää kuin miltä tahansa uutisotsikolta.

Valheellinen tieto naamioituu nykyään niin helposti uutisen muotoon, että luotettavan tiedon erotteleminen epäluotettavasta on vaikeaa. Some- ja verkkoaikana väärä tieto leviää salamannopeasti, ja sitä on vaikea jälkikäteen oikaista. Samaan aikaan, kun verkkopalvelut ja somealustat yhdistävät ihmisiä ja helpottavat elämäämme, on niissä myös paljon varjopuolia, joita ei ole tähän mennessä korjattu. Verkkopalveluja ja sosiaalisen median alustoja ei ole nähty julkisena tilana, jossa pätevät samat säännöt kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Valeuutisten ja vihapuheen levittäjät ovat äänekkäitä. Disinformaation alullepano on systemaattista toimintaa, jolla yritetään vääristää todellisuutta. Väärä tieto palvelee aina jonkun tarkoitusperiä ja valtapyrkimyksiä. Tutkimusten mukaan todellisuudessa valtaosa suomalaisista esimerkiksi kannattaa EU-jäsenyyttä eikä ole maahanmuuttovastaisia. Jos taas uskoo mediajuttujen kommenttikenttiä, Facebook-keskusteluja tai valeuutissivuja, asia näyttää olevan päinvastoin. Nettialustoilla tekstejä ja epämääräisiä väitteitä levittämällä on helppo saada aikaan pöhinää, ja möykkääjien mielipiteet vaikuttavat epäsuhtaisesti yleiseen mielipiteeseen.

Ihmisten välinen keskustelu on verkossa terävää. Hyvän maun raja usein hämärtyy, kun keskustelukumppani ei istu vastapäätä. Verkkoympäristöissä leviää törkeitä sanankäänteitä ja vihapuhetta joka hetki. Erityisen sankoin mitoin verkkovihaa kohdistuu naisiin ja tyttöihin. Tämä vihapuhe pyrkii vaientamaan erityisesti ne naiset ja tytöt, jotka ilmaisevat itseään ja omia mielipiteitään tai ovat poliittisesti aktiivisia, eikä sitä edelleenkään nähdä mahdollisesti rikoksen tunnusmerkit täyttävänä toimintana.

Euroopan unioni yrittää nyt luoda sääntöjä verkon villiin länteen, jotta eurooppalaisten verkkoympäristö olisi turvallisempi. EU:n digipalvelusäädös sääntelee verkossa toimivia välitys- ja säilytyspalveluja, verkkoalustoja ja sosiaalisen median palveluita, joita miljoonat eurooppalaiset ja erityisesti nuoret käyttävät päivittäin. Nämä palvelut eivät voi toimia enää pelkästään omien sääntöjensä varassa, koska niiden säännöt eivät riitä laittomien ja haitallisten verkkosisältöjen hallitsemiseen.

Digipalvelusäädöksen tarkoitus on varmistaa, että siitä, mikä on laitonta oikeassa elämässä, tulee laitonta myös verkossa. Olen pitänyt säädöksessä erityisen tärkeänä sitä, että sillä pystyttäisiin kitkemään sukupuolittunutta vihapuhetta ja verkkohäirintää sekä velvoittamaan alustoja poistamaan häiritsevää materiaalia. Säädöksen lopullinen muoto määräytyy EU-instituutioiden välisissä neuvotteluissa tämän kevään aikana.

Säilyttääksemme turvallisen verkkoympäristön on myös tärkeää, että meillä on riippumatonta mediaa ja esimerkiksi Voiman kaltaisia vapaan, kriittisen ja kyseenalaistavan tiedonvälityksen kanavia. Niistä meidän pitää pitää kiinni.