Luin hiljattain uudelleen Tarmo Kunnaksen kirjan Fasismin lumo. Erinomainen teos laittaa ajattelemaan nykymaailmassammekin tunnistettavaa flirttailua fasismin kanssa. Fasismi osasi aikoinaan sitoa yhteen vetäväksi paketiksi aikakauden aatevirtaukset, taiteen ja uskonnon, rotuopin ja elämänvoiman, filosofian ja kirjallisuuden.

Totalitarismi on historiassa aina noussut pikkuhiljaa. Venäjällä kommunismin ideat muuttuivat 50-luvulla stalinismiksi, Espanja ja Italia luisuivat fasismiin 1900-luvulla kuin varkain, Saksasta puhumattakaan.

Samaan sarjaan kuuluu sekin, mitä Unkarissa tapahtuu nyt: lehdistönvapautta rajoitetaan, vähemmistöjä syrjitään. Italiassa nykyhallitus on korvannut mediatalojen ja museoiden johtajia itselleen mieluisilla henkilöillä vaikuttaakseen siihen, miten asioista puhutaan. Romaniassa puolueet rahoittavat hämäräperäisesti mediaa positiivista julkisuutta vastaan.

Kaava on tuttu. Yleisesti tunnustetut perusarvot ja tasa-arvo asetetaan kyseenalaiseksi sananvapauteen vedoten, ja yhtäkkiä tämä heijastuu myös kulttuuriin ja koulutukseen. Tiettyjä asioita ei voikaan enää opettaa tai ilmaista.

Diktaattorit hiipivät usein valtaan sananvapauden varjolla. He kysyvät, miksi yhteiskunnasta on tullut suvaitsematon, tai miksi mitään ei saa enää sanoa. Ironista on, että sitten, kun nämä ihmiset pääsevät valtaan, heidän arvojaan ja väitteitään ei ole enää sallittua kyseenalaistaa.

Tällaisista käytännöistä kuuluu kevyitä kaikuja Suomessakin. Viime vuosina tutkijoita on pilkattu heidän ”turhista” tutkimusaiheistaan ja kyseenalaistettu tietynlaisen tutkimuksen tarpeellisuus. Marraskuussa hallitus taas ei hyväksynyt Strategisen tutkimuksen neuvoston esitystä maahanmuuttoa koskevan tutkimusohjelman aloittamisesta ensi vuonna. Mediatietojen mukaan hallituspuolue perussuomalaiset oli huolissaan siitä, että ohjelmassa ei tarkasteltaisi riittävästi maahanmuuton negatiivisia puolia.

Yleisradion sisältöjä ja rahoitusta arvostellaan jatkuvasti tietyltä poliittisen kaaren laidalta. Viime viikkoina eskaloituneen itärajan tilanteen yhteydessä on väläytelty perusteettomia uhkakuvia esimerkiksi turvapaikanhakijoiden mukana Suomeen tulevista Wagner-sotilaista tai kyseenalaistettu päätösten laillisuusvalvontaa. Tällainen nakertaa oikeusvaltiomme perustuksia.

Suomi ei ole vapaa uhkaavista kehityskuluista, jotka voivat olla ensiaskel kohti totalitarismia. Siksi meidän on pysyttävä tarkkana ja lopetettava tällainen kehitys alkuunsa. Myös Suomessa on toimijoita, jotka yrittävät pelottelulla luoda tekosyitä puuttua kansalaisvapauksiin. Kansalaisvapaudet ovat mittaamattoman arvokkaita, koko sivistyneen yhdessäolon selkäranka. Niitä meillä ei ole varaa menettää.