Kannabiksen käytöstä kiinni jääminen ei saa tuhota ihmisen koko tulevaisuutta. Kannabiksen vahvuutta ja myyntiä kannattaa myös säännellä sen sijaan, että se on arvaamaton ja laiton päihde. 

Nuorista lähes puolet on käyttänyt kannabista. Käyttö ei vaikeudu kieltämällä. Mutta avun hakeminen päihdeongelmiin vaikeutuu, kun pelkää rikosrekisteriä tai työpaikan tai terapiajakson menetystä. Rangaistukset syrjäyttävät jo valmiiksi vaikeimmissa tilanteissa olevia. Päihdepolitiikan onkin perustuttava tutkittuun tietoon, ei moraalipaniikkiin.

Coloradossa kannabiksen tuloilla rakennetaan kouluja, Suomessa rikollisliigoja. Pitäisikö myös Euroopassa kannabis yhä useammin laillistaa ja verottaa? Ohjata tuotot esimerkiksi mielenterveys- ja päihdehoitoon? Kyllä. Siellä rahoja todella tarvittaisiin, ei rikollisten taskuissa. 

Samaan lopputulemaan päätyi Saksan hallitus, joka esittää kannabiksen laillistamista. Perusteluna on kansanterveys, jonka vuoksi myös WHO on kannattanut käytön dekriminalisointia. Mutta nyt Euroopan komissio tekee arvioita Saksan suunnitelman yhteensopivuudesta kansainvälisten sopimusten kanssa. Esimerkiksi Schengen-sopimus kieltää huumeiden valmistuksen alueellaan, ja siksi esimerkiksi Alankomaissa kannabis ilmestyy coffeeshoppeihin ikään kuin taianomaisesti.

Päätös Saksan kaltaisen suuren maan lakimuutoksesta tulee määrittämään EU:n huumausainelaisäädäntöä pitkälle. EU:n täytyy käyttää nyt järkeä. Jäsenmailta ei pidä kieltää järkiperustaista kannabiksen laillistamista. Saksa argumentoi perustellusti, että EU:n tavoitteet huumehaittoihin puuttumisesta saavutettaisiin tehokkaimmin juuri laillistamisella ja sääntelyllä. 

Kannabiksen käyttäjiin kuuluu miljoonia tavallisia eurooppalaisia, jotka saavat siitä apua esimerkiksi terveysongelmiin. Päihdepolitiikka on liian pitkään perustunut rangaistuksiin ja huumeidenkäyttäjien syrjintään. Se ei ole oikein. Toivottavasti olemme Saksan tiellä – eikä EU asetu poikkiteloin.