Euroopan parlamentti kävi äskettäin meppiaikani ensimmäisen täysistuntokeskustelun mielenterveydestä.
Monista hyvistä puheenvuoroista huolimatta keskustelu oli pettymys, sillä se muistutti siitä, kuinka vaiettu ja väärinkäsitetty aihe mielenterveys yhä on. Meistä pisimmän puheenvuoron, kokonaiset neljä minuuttia, sai meppi, jonka mukaan mielenterveyden ongelmat johtuvat siitä etteivät nuoret ole löytäneet Kristusta, ja siitä että transsukupuolisuus ja sateenkaarioikeudet ahdistavat heitä. Tämä vain jatkui ja jatkui ja meni pahemmaksi.
Puheenvuoro järkytti: tälläkö tasolla keskustelu täällä on? Tuntui hurjalta sanoa puhujakorokkeella, että olen itsekin kokenut mielenterveyden ongelmia ja niiden seurauksia. Että syyt ovat moninaiset, kuten traumat, köyhyys ja eriarvoisuus. Ja että keinot auttaa löytyvät kyllä politiikasta, jos niin vain halutaan.
Suurimmassa mielenterveyden ongelmien riskissä ovat juuri ne nuoret, jotka joutuvat kokemaan syrjintää. Tärkeimpiä tekijöitä sateenkaarinuoren hyvinvoinnille on se, kuinka hänen lähipiirinsä suhtautuu hänen identiteettinsä.
Suuressa osassa Eurooppaa mielenterveydestä ei puhuta lainkaan. Kun pidin aiheesta puheen seminaarissa yksi meppikollega totesi, että on hienoa kun ajat mielenterveysasiaa, mutta minun kotimaassani ei mielenterveyden ongelmia ole.
Vaikka keskustelu on Suomessa monia EU-maita pidemmällä, niin myös Suomessa lähes puolet mielenterveysongelmia kokeneista tuntee joutuneensa leimatuksi sairautensa vuoksi. Mielenterveyden ongelmia kokevat kohtaavat edelleen usein tietämättömyyttä, ennakkoluuloja ja syrjintää. Syrjintää esiintyy esimerkiksi työnhaussa. Mielenterveysdiagnoosi voi estää myös vakuutuksen, adoption tai ajokortin saamisen.
Siksi mielenterveydestä ja sen aidosta tukemisesta pitää puhua, niin Suomessa kuin Euroopan parlamentissa.
Vaadin täysistuntopuheessani mielenterveyspalveluiden parantamista, köyhyyden ja väkivallan torjumista, rahoitusta tutkimukselle ja mielenterveysstrategiaa Eurooopan unionille. Moni kollega oli onneksi näistä samaa mieltä. EU:n toimet ovat olleet aivan liian heikkoja, eikä mielenterveyttä vielä tunnisteta kansanterveydellisenä haasteena.
Tekojemme täytyy perustua tutkittuun tietoon ja mielenterveysongelmia kokeneiden toiveisiin. Ei mututuntumaan, ennakkoluuloihin tai nuorten tuomitsemiseen.
Alviina Alametsä
Euroopan parlamentin jäsen
