Sain vuosia elantoni musiikintekijöiden siivellä. Toimittajana ja juontajana pääsin perehtymään ja tutustumaan suomalaiseen musiikkiin ja sen tekijöihin niin televisiossa, radiossa kuin festareilla. Heidän luovan työnsä tuloksista lähti minunkin työni ja toimeentuloni.
Samalla opin, miten laajan joukon toimeentulo tulee musiikin kautta. Yhden konsertin takana on monta ammattilaista, jotka jäävät monesti näkymättömiin. Joku tekee valot, joku miksaa, joku myy keikat, joku liput, joku ajaa keikkadösää, joku lavastaa oopperan ja niin edelleen.
Usein hommat vielä tehdään pätkätyönä, freelancer-sopimuksella tai pahimmassa tapauksessa puoli-ilmaiseksi.
Koronapandemia on ajanut kulttuuri- ja tapahtuma-alan ennennäkemättömään kriisiin. Olemme vaarassa menettää valtavasti kulttuurista ja taiteellista pääomaa.
Esittävän taiteen alalla pitkään työskennellyt ystäväni kiteytti asian näin: Kulttuurialalla on totuttu siihen, että aina on pulaa rahasta, aina on niukkuutta, aina on hankalaa. Mutta suoraan sanoen, nyt tunnelin päässä ei näy valoa enää ollenkaan.
Vaikka intohimoa työn tekemiseen olisi, moni harkitsee nyt pakosta alan vaihtamista tai on jo tehnyt sen.
Koronarajoitukset tulevat jatkumaan tänä vuonna, ehkä ensi vuonnakin. Kulttuuri- ja tapahtuma-alan tukemiseen tarvitaan nyt järeitä toimia. Korvauksia tarvitsevat myös toimijat, joiden tulonlähteet ehtyvät välillisesti rajoitusten vuoksi.
Taiteen itseisarvo on kiistaton, mutta sillä on myös valtava yhteiskunnallinen merkitys. Kulttuuri vahvistaa sosiaalista pääomaamme. Se edistää hyvinvointia, terveyttä, luovuutta, kriittistä ajattelua, tasa-arvoa ja moniarvoisuutta.
Kulttuurialan ja luovien alojen osuus Euroopan bruttokansantuotteesta on noin neljä prosenttia, mikä on samaa tasoa kuin tieto- ja viestintätekniikan tai majoitus- ja ravitsemispalvelujen osuus. Vuonna 2019 ala työllisti EU:ssa 7,4 miljoonaa ihmistä.
Jos päästämme kulttuurikentän rampautumaan, yhteiskunnallinen lasku on mittava.
Suomen toistaiseksi noin 110 miljoonan euron pandemiatuet kulttuurille ovat pieniä verrattuna yritysten saamiin miljardien lisätukiin.
Valtion tukea tarvitaan kipeästi lisää. Kulttuurialojen erityisluonne on myös otettava huomioon tukimuotoja suunniteltaessa, ja ne on luotava yhteistyössä kulttuurikentän kanssa. Kulttuurialaan ei voida aina soveltaa samoja sääntöjä kuin liiketoimintaan. Kyse on alasta, jossa työsuhteet ovat usein epätyypillisiä, tulot epäsäännöllisiä ja peräisin eri lähteistä, kuten apurahoista, lipputuloista ja tekijänoikeuksista saatavista korvauksista.
Alalla toimii paljon yhdistyksiä, freelancereita ja pienyrittäjiä. Monella palkanmaksu koittaa vasta kuukausien tai vuosien työn jälkeen, kun produktio saadaan käyntiin ja siitä lipputuloja.
Koronakriisin vaikutukset suomalaiseen kulttuurikenttään ovat kauaskantoisia. Tämä on otettava huomioon valtion tukimuodoissa ja niiden ehdoissa myös pandemiaa seuraavina vuosina.
