Elonkirjon eli luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on ilmastonmuutoksen rinnalla aikakautemme vakavin globaali kriisi. Kansainvälinen yhteisö on entistä yksimielisempi siinä, että elonkirjon vahvistamisen tulee tapahtua käsi kädessä ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa.

Meneillään olevissa kansainvälisissä neuvotteluissa luonnon monimuotoisuuden suojelun vahvistamiseksi ei vielä ole löydetty tapaa puuttua tehokkaasti elonkirjon häviämisen juurisyihin eikä varsinkaan kestämättömiin kulutuskäytäntöihin. Tarvitaankin laajempaa ohjelmaa yhteiskunnalliseen muutokseen ja murrokseen, jossa käsitteitämme ja käytäntöjämme arvioi­daan uudelleen.

Tarvitaan muutosvaihtoehtoja!

Siemenpuun muutosvaihtoehdot.fi ­esittelee globaalista etelästä nousevia vaihtoehtoisia näkemyksiä ja malleja kestävämmän ja oikeudenmukaisemman tulevaisuuden rakentamiseksi. Verkkojulkaisun artikkelit ja manifestit tarjovat konkreettista tarttuma­pintaa ja tuovat näkyväksi järjestelmätason muutosmahdollisuuksia.

Esimerkiksi Fatimah Kelleher kirjoittaa, kuinka Afrikan ekofeministien näkökulmat, intohimot ja kokonaisvaltaiset lähestymistavat tarjoavat keskeisiä ainesosia vaihtoehdon luomiseksi kehitystä tähän asti määrittäneille, pääomakeskeisille talouskasvuideaaleille. ”On aika alkaa unelmoida ja toteuttaa sellaista afrikkalaista tulevaisuutta, joka pystyy parempaan.”

Julkaisun tekstit on jaettu kuuden eri teeman alle: Hyvä elämä, Kasvun purku, Yhteisvauraus, Ekofeminismi, Maaemon oikeudet ja Paikallistaminen.

Siemenpuun tuorein teemajulkaisu Luonnonsuojelun dekolonisaatio – Kohti kanssaelävää suojelua käsittelee luonnonsuojelun kolonialististen rakenteiden purun tarvetta ja oikeudenmukaista yhteiskunnallista muutosta etelän ja alkuperäiskansojen näkökulmista.

Elonkirjon suojeluneuvotteluissa yhä suurempaa kannatusta on saanut suojeltavien alueiden lisääminen: useat toimijat ja valtiot kannattavat ns. 30×30 tavoitetta, eli 30 prosenttia maapallon maa-alueista ja 30 prosenttia meristä suojellaan vuoteen 2030 mennessä. Tämä tavoite herättää kuitenkin suurta huolta alkuperäiskansa- ja paikallisyhteisöissä. Luonnonsuojelualueet ovat perinteisesti syrjäyttäneet näiden yhteisöjen oikeudet ja samalla epäonnistuneet elonkirjon suojelussa.

Siemenpuun julkaisussa analysoidaan Brasilian, Etiopian, Intian, Kolumbian, Madagaskarin, Myanmarin, Saamenmaan ja Suomen esimerkein luonnonsuojelupolitiikan epäonnistumisen taustoja ja annetaan näkökulmia tarvittavaan muutokseen. Vaikka luonnonsuojeluyhteisö on edistynyt räikeän kolonialistisista suojelun käytännöistä kohti ihmisoikeuksien parempaa huomioimista, kirjoitukset avaavat tarvetta syvemmälle luonnonsuojelun dekolonisaatiolle eli kolonialististen rakenteiden purulle.

Saamelaisneuvoston varapuheenjohtajan Áslat Holmbergin sanoin:”Pyritään dekolonisoimaan itsemme ja ympäröimämme rakenteet. Maailma tarvitsee alkuperäiskansojen tietoa ja taitoa kestävään elämiseen. Samoin maailma tarvitsee alkuperäiskansojen alueita – ei riistääkseen, vaan elämän ylläpitämiseen. Suojellaan kulttuurien ja lajien kirjoa ja muistetaan: Maa ei ole meidän, vaan me olemme maan.”