Israel on historiallisesti saanut paljon tukea ja sympatiaa Suomessa. Vuoden 1967 sota oli yhteenotto Daavidin ja Goljatin välillä, ja pienen kaukaisen pohjoisen maan sympatiat menivät Daavidin jälkeläisille.

Israel on vuoden 1967 jälkeen huomattavasti vahvistunut. Sen sijaan Palestiinan kohtalo on edelleen täysin ratkaisematta. Miljoonat pakolaiset ovat vuosikymmenestä toiseen edelleen pakolaisia ilman perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia ja vailla näköalaa tulevaan.

Israelilla on täysi oikeus turvallisiin rajoihin. Nämä turvalliset rajat murskattiin, kun Hamasin terroristijoukko hyökkäsi rajan ylitse lokakuun 7. päivän aamuna 2023. Yli 1200 israelilaista, joukossa satoja naisia ja lapsia, sai surmansa.

Israelin vastahyökkäys on vaatinut jo yli 20 000 uhria, hekin enimmäkseen viattomia siviilejä, naisia ja lapsia. Silmitön väkivalta ja summittainen tappaminen sekä ihmisten näännyttäminen estämällä ruuan ja lääkkeiden toimitukset on saatava loppumaan. Oli historia tuhansien vuosien ajalta mikä tahansa, mikään ei oikeuta nyt käynnissä olevaa lasten massamittaista tuhoamista.

Euroopan parlamentti on vaatinut pysyvää tulitaukoa, panttivankien välitöntä vapauttamista ja Hamasin lakkauttamista sekä tukenut pitkän aikavälin ratkaisuna kahden valtion mallia. Parlamentin enemmistön kannanotot ovat olleet koko kriisin ajan johdonmukaisia, rauhaa ja vuoropuhelua korostavia.

Gazaan on saatava kiireesti humanitaarista apua. Palestiinalaispakolaisten jokapäiväisen elämän järjestämisessä avainasemassa on YK ja sen pakolaisjärjestö UNRWA. Järjestöllä on Gazassa 13 000 työntekijää. Israel on kertonut 12 järjestön palestiinalaistyöntekijän osallistuneen lokakuiseen terrori-iskuun. Asia on järkyttävä ja vaatii täydellisen selvityksen. Kuten Norjan ulkoministeri totesi, on kohtuutonta rangaista palestiinalaisia kollektiivisesti. Ei ole yhdenkään lapsen syy, että aikuiset sotivat, ja on kohtuutonta, että antaisimme lasten – tai muidenkaan siviilien – kuolla nälkään, parannettavissa oleviin sairauksiin tai muihin infrastruktuurin romahtamisen seurauksiin. Avun on jatkuttava ja sen on päästävä perille.

Tulitauko on ensiaskel sodan ja vastakohtaisuuksien politiikan päättämisen tiellä. Se ei kuitenkaan vielä riitä, vaan alueen vuosikymmeniä jatkuneeseen epävakauteen on löydettävä kestävät ratkaisut. EU:n, ja Suomen yhtenä arvostettuna jäsenmaana, pitää nyt selkeästi puhua kahden valtion mallin puolesta; Lähi-idästä, jossa rinnakkain elävät itsenäinen Israel ja itsenäinen, elinkelpoinen Palestiinan valtio. Ajatuksen toteuttamiskelpoisuutta vahvistaisi huomattavasti kaikkien arabivaltioiden sitoutuminen siihen ja Israelin valtion olemassaolon varaukseton hyväksyntä.

Sodan päätyttyä tärkeää on, että terrori-iskuihin ja kansainvälisen oikeuden loukkauksiin syyllistyneet tuomitaan. Se ei tuo yhtäkään kuollutta lasta takaisin, mutta varmistaa sen, että maailma pitää edelleen kiinni sopimuksistaan, eikä kenenkään tekemiä hirmutöitä ohiteta olankohautuksin. Oikeudenmukaisuuden vaaliminen on kriiseissäkin ihmisyyden mitta.