Elämme poikkeuksellisia aikoja. Koronavirus vaikuttaa nyt jokaisen suomalaisen arkeen. Se vaikuttaa ihmisten elämään kaikkialla maailmassa.
Tilanne muuttuu päivä päivältä. Kukaan ei pysty varmuudella ennustamaan, millainen maailmamme on, kun kriisi on ohi.
Kuinka syvään taantumaan maailmantalous ja Suomi sen mukana ajautuu? Mitä tapahtuu avoimelle Euroopalle, globalisaatiolle tai ilmastokriisin ratkaisuille?
Kun luet tätä kolumnia, asiat ovat jo voineet muuttua paljonkin siitä hetkestä, kun sitä kirjoitin.
Yksi asia on kuitenkin mielestäni varmaa: me selviämme.
Monelle tämä on taloudellisesti erittäin raskasta aikaa. On ollut hienoa huomata, että vaikean tilanteen edessä olemme löytäneet solidaarisuutta, halua auttaa ja kykyä ymmärtää toisten hätä.
Moni on esimerkiksi pohtinut, miten järjestää naapuriapua riskiryhmiin kuuluville vanhuksille. Sosiaalisessa mediassa on mietitty, miten pieniä yrityksiä ja yksityisyrittäjiä voisi tukea. Voisiko sen tehdä esimerkiksi ostamalla lahjakortteja ja lahjoittamalla ne jollekulle, joka tällä hetkellä tekee pitkää päivää pitääkseen yhteiskunnan elintärkeät toiminnot pyörimässä?
Yhteishenki on uskomattoman hieno asia.
Niin raskaalta ja vaikealta kuin kriisi nyt tuntuukin, se on meille myös mahdollisuus muuttaa asioita. Koronapandemia on osoittanut, että poliittiset päättäjät pystyvät vaikeissa tilanteissa kuuntelemaan, mitä tiede ja alan asiantuntijat sanovat. Ja että he pystyvät sen perusteella radikaaleihinkin toimiin ihmisten suojelemiseksi.
Koronaviruskriisi ja ilmastokriisi eivät ole toisistaan irrallisia asioita. Niihin pitää suhtautua samalla vakavuudella. Jos välinpitämättömyys ilmastokriisin suhteen jatkuu, nopeutamme todennäköisesti nykyistä pandemiaa vastaavien tai pahempien kriisien riskiä.
Hiilidioksidipäästöt saattavat koronavirustoimien vuoksi laskea ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen. Carbon Brief -sivuston mukaan Kiinassa hiilidioksidipäästöt vähenivät koronakriisin aikaan helmikuussa jopa 25 prosenttia verrattuna edellisiin vuosiin. Ilmakehään pääsi arviolta 200 megatonnia vähemmän päästöjä.
Tilanne voi kääntyä päälaelleen, kun maat ryhtyvät elvyttämään koronaviruksen lamauttamia talouksiaan. Kriisin jälkeiset talouden elvytystoimet eivät saa uhata esimerkiksi siirtymää puhtaisiin energianlähteisiin. Ilmaston kannalta kestävät ratkaisut on otettava lähtökohdaksi, kun alamme elvyttää taloutta.
Se on mahdollista ja se on mahdollisuus.
Olemme saavuttaneet hetken, jonka jälkeen maailma ei ole enää entisensä. Mutta me selviämme. Yhteishenki on uskomattoman hieno asia, pidetään siitä kiinni.
